Month: September 2017

Loppukesän mittaan kävimme kotosalla keskusteluja siitä että onko seitsemän vuotta vanha cyclocross pyörä kelvollinen pitempäänkin matkaan kuin kotoa töihin ja takaisin vai pitäisikö hankkia uusi mankeli. Alan (polkupyörät) asiantuntija kävi kotona syötettävänä ja juotettavana lopulta suostuen antamaan arvion mitä pyörälle pitäisi tehdä: ei kannata vaihtaa uuteen, mutta täydellinen huolto pitää tehdä. Juteltiin siinä myös minun ajotavoista ja tultiin siihen tulokseen että välityksetkin kannattaa vaihtaa. Pyörän alkuperäiset välitykset olivat kuulema täysin maantiekäyttöön joten ei ihmekään jos raskaimmilla vaihteilla ei minun riukujaloilla mitään tehnyt.  Toinen vaihtoehto olisi tietysti hankkia massiivisemmat jalkalihakset jolloin raskaalla polkeminen olisi luontevaa. Punttisalit vs. välitysten vaihtaminen? Vaihdetaan välitykset.

Pari viikkoa sitten pyörä oli huollossa viikonlopun yli ja sai uudet etu- ja takarattaat, ketjut, kaikki vaijerit sekä jarrupalat. Muuten kaikki osat tarkastettiin ja todettiin etteivät ole hengenvaarallisia ja kitsaalta ihmiseltä ei muuta kannata vielä vaihtaa. Eturattaita pienennettiin jonkin verran ja takapakkaa kasvatettiin, joten kokonaisuudesta tuli kevyempi ajettava. Samalla myös eturattaiden suhde muuttui siten että ne ovat vähän lähempänä toisiaan kooltaan. Toinen omituisuus löytyi myös. Alkuperäiset V-jarrut eivät kuulema ole kunnolla yhteensopivat jarrukahvojen kanssa joten ne voisi jossain vaiheessa vaihtaa kun sille päälle sattuu. Kaikkea ne minulle alunperin myivätkin.

Parin viikon jälkeen voi havaintona sanoa että uudet välitykset ovat huomattavan paljon paremmat minun käyttööni kuin vanhat. Muutama päivä meni opetellessa omia tapoja uusiksi, mutta nyt tuntuu että pelkästään välityksiä vaihtamalla sai pykälää paremman pyöräilykokemuksen aikaiseksi.

Lisätään nyt vielä sen verran että minä en noista välityksistä, jarruista yms. tekniikasta tajua mitään, kunhan käytän sitä mitä tarjotaan. Ja paremmaltahan nuo tuntuvat kuin aikaisemmat. Joten kiitokset uudelle hovihankkijalle / huoltajalle.

 

 

Facebookissa ja siellä Suomen Geokätköilijät ryhmässä oli lyhyt viestiketju missä keskusteltiin karttakuvien kera siitä kuinka monessa kunnassa kukin oli käynyt. Monta on jo niitä jotka ovat kaikki Suomen kunnat kolunneet Ahvenanmaata myöten. Itsellä on tämä harrastus keskittynyt enemmän tänne eteläiseen osaan maata ja jokunen humalaisen näköinen harharetki on tullut tehtyä ihan Lappia myöten. Sen lisäksi lomilla ja työmatkoilla on muutama ulkomaakin päässyt löytölistalle. Alla kartta, missä punaiset ovat niitä löytymättömiä kuntia joihin tämäkin mielenhäiriö nyt keskittyy.

Jonkun verran pyöräilyäkin harrastaneena virisi jossain harmaan aivomassan sotkuissa ajatus siitä että jos tuota oman kartan punaisuutta lähtisi vähentämään pienellä pyörälenkillä. Tällaiset ajatukset pitäisi aina pitää vain omana tietona eikä lähteä niistä kertomaan kenellekään. Kertominen tietää yleensä työtä ja tuskaa ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Tosin vaimo sanoi lähtevänsä sitten etelään kun minä lähden pyöräilemään. Fair? Samalla hinnalla kun tuon pyörälenkin suorittaa majoituksineen ja syömisineen, lähtisi ihan kivasti mukaan sinne etelään vetämään lonkkaa. Niin, ennen kuin kukaan ehtii sanomaan siitä että telttailu on halpaa niin vastaan siihen jo näin etukäteen että tässä iässä en nyt lähde mihinkään telttaan majoittumaan vaan yöpaikassa pitää olla seinät ja katto. Siis esimerkiksi leirintäalueen mökki tahi pahimmassa tapauksessa hotelli.

Karttaa ei pitkään tarvitse tuijottaa kun nokkela lukija pääsee sellaiseen lopputulokseen että parhaaseen hyötysuhteeseen – tarkoittaa siis mahdollisimman monta kuntaa mahdollisimman vähällä kilometrimäärällä – pääsee jos liikkuu Pohjanmaan alueella, olettaen tietysti ettei mitään kuntaliitoksia ryhdytä enää vääntämään ennen ensi kesää. Note to Suomen hallitus: rauhoittukaa nyt vähän sen suhteen. Käytännössä hahmottelin kahta eri reittiä, toisen kiertäessä rannikon myötäisesti pohjoiseen ja takaisin, toinen taas rannikkoa pohjoiseen ja sieltä Oulujärven kautta koukaten keskemmältä Suomea takaisin. Talven mittaan reittisuunnitelma tarkentuu, mutta tässä vaiheessa saa tämä riittää.

Asiat oikeisiin mittasuhteisiin

Tätä kirjoitelmaa rakentaessa – meni tähän varmaan pari viikkoa kun kirjoittelin kappaleen silloin tällöin – oli Hesarissa mielenkiintoinen artikkeli Taneli Roinisesta, joka lähti 2014 pyöräilemään maailman ympäri. Hyvin on hänen matkansa edennyt jo Etelä-Amerikkaan, hän on ilmeisesti Chilessä tämän julkaisuaikana. Kaiken kaikkiaan toteutumassa on massiivinen kierros. Harmi kyllä, ei taida kaveri kuitenkaan harrastaa geokätköilyä, tällä matkalla olisi saanut jokusen maankin kerättyä kätköilyvyölleen.

Kun tuon jo toteutuneen > 34.000 km suhteuttaa minun suunnitelmaan, niin oma reissu rupeaa tuntumaan pyörällä tehdyltä kauppamatkalta. Alla on kuva jossa on Roinisen matka (punainen, liila, keltainen) ja minun musta kierros – ja se ei ole kärpäsen läjä, se on oikeasti se minun suunnitelmani.

Tällä eteenpäin.