Short English version after the Finnish story
54 päivää jäljellä / 54 days left
Kesää varten ajattelin tehdä (ainakin) yhden reissun täyteen lastatulla pyörällä. En ollut koskaan ajellut matkavarusteisella fillarilla, joten tämä tuli ehdottomasti tarpeeseen. Äitienpäivä osui aika hyvään saumaan, joten pääsin samalla äitienpäivänä käymään äidin luona Hangossa.
Lauantai
Lauantain reitti oli oheisen kuvan mukainen, eli Espoosta Kirkkonummen kautta Hankoon. Matkaa tuli lopulta parin kätkön kautta kuljettuna n. 123 km, keskinopeuden ollessa vähän yli 21 km/h liikkeellä ollessa.
Lähtövalmisteluihin meni hetki aikaa vaikka laukut oli pakattu jo edellisenä iltana. Ensitestissä takalaukut hinkkasivat kenkiin mutta nyt sain surrattua takalaukut hyvin kiinni ja ne pysyivät riittävän kaukana kantapäistä.
Ensimmäinen ongelma käveli vastaan heti alussa: pyörän jalka. Tikku halusi lähteä vääntymään omille teilleen kun täyteen lastattu pyörä nojasi siihen. Pariin otteeseen yritin korjata kireämmäksi ruuvaamalla kunnes sitten lopulta väänsin hampaat irvessä kaikki kolme ruuvia kuusiokoloavaimella niin kireälle kuin sormivoimilla sain. Sen jälkeen jalka näytti pysyvän paikoillaan. Toisaalta, ei tuota pyörää uskalla aivan minne tahansa jättää seisomaan jalan varassa. Paino tuppaa heittämään aika sujuvasti fillaria epätasaisella pinnalla.
Matkaan lähtö oli hieman epävakaan tuntuista, mutta kun uuteen painojakaumaan tottui niin matka lähti sujumaan vauhdilla. Pyörän peräpää tuntui aavistuksen löysältä painon alla, mutta ei aikaakaan kun sitä ei enää huomannut. Vanhalla cyclocrossilla olisi saattanut tulla tippa linssiin, se kun oli kuormaamattomanakin aika velton oloinen. Ennen varsinaista matkaa täytyy myös tuota pakkaamista vielä miettiä. Yksi vaihtoehto on hankkia vielä etutarakka ja laukut sinne alas, toinen vaihtoehto on yrittää pakata kaikki painavimmat mahdollisimman alas mutta en heti keksi muuta kuin hyvin pieniä asioita mitä voisi pakata toisin.
Yhden kerran matkalla venyttelin jalkoja vähän ja poljin seisten. Opetus tämäkin: älä tee niin. Pyörä muuttui yhtäkkiä säyseästä kaakista vikuroivaksi aasiksi ja oli vähällä etten päätynyt turvalleni ojaan. Sain lopulta kulkupelin hallintaan ja poljin sen jälkeen kiltisti istuen satulassa. Näkyiköhän tämä tapahtuma sykemittarissa? En tullut katsoneeksi.
Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen pääsin takista eroon lämpötilan noustessa ja muistin oleellisen kotiin jääneen varusteen: aurinkorasva. Hiljalleen nahka alkoi kärventyä ja lopulta vasen käsivarsi jäi punertamaan kivasti.
Ajattelin yrittää reititystä ja kätköilyä laittamalla sekä puhelimen että GPS:n etulaukun karttataskuun (kuva yllä). Mutta mutta, iPhone imaisi herneet nenään kun aurinko rupesi paistamaan kunnolla. Se siirsi itsensä virhetilaan ja kitisi lämpötilasta. Muovitasku ei ollut varmaan paras mahdollinen paikka kun aurinko paistoi suoraan siihen. Tämä tarkoittanee että luovun ajatuksesta käyttää puhelinta reititykseen ja vaihtoehtona on palaaminen paperireititykseen. Auringonvalo toi muutenkin ongelman: kummankaan laitteen näytöstä ei erottanut juuri mitään kirkkaassa valossa.
Jos puhelin kiehui niin myös oma nahka alkoi tuntua aika lämpimältä ja viimein Karjaan ABC:ltä sain ostettua aurinkosuojaa. Toki lasten 50+ kertoimella varustettua, minä en halua palaa ja nahka saa pysyä niin valkoisena kuin mahdollista. Tässä vaiheessa oli hyvä pitää myös lounastauko.
Kahdella kätköllä pysähdyin matkalla: Degerbyn kirkko (kuva alla) ja “1940” (kuva myös alla). Jälkimmäisellä vaadittiin lisävaloa ja kokeilin varavirtalähteeseen integroitua led-lamppua ja sehän toimi varsin hyvin. Purkki löytyi kylmänkosteassa bunkkerissa sopivan nopeasti.
Pari insidenttiä: yhden kerran kääntyvä auto veti surutta aivan edestä ja toisella kerralla sivutieltä tullut pakettiauto ei huomannut minua ennen kuin olin aivan kohdalla. Molemmista selvittiin ilman sen kummempia ongelmia, mutta opinpahan taas pari asiaa: Ole iso ja näkyvä 🙂 Tuli myös nojailtua hetki nopeuskameraan, enpä ole näin läheltä sellaista koskaan katsellutkaan. (Kuva alla)
Kaiken kaikkiaan päivän 123 kilometriä sujui varsin kivuttomasti, mutta saunan ja ruuan jälkeen meinasin nukahtaa jo seitsemältä pöydän ääreen.
Sunnuntai
Yllättävän vähän tuntui edellisen päivän ajo ja viimeistään siinä vaiheessa kun kahvia sai kitusiin hävisi ylimääräinen väsymyskin. Olisihan sitä voinut mennä aikaisemmin nukkumaan mutta kun piti väijyä Suomi – Kanada peli MM-kisoissa.
Sunnuntain reitti oli sama kuin lauantaina, mutta nyt selvittiin vähän alle 118 kilometrin matkalla kun kätköseikkailut jäivät pois. Aikaa kului vastatuuleen n. 6 tuntia ja keskinopeus jäi alhaisemmaksi kuin lauantaina ollen noin 19,5 km/h.
Lähtiessä katsoin säätilan ilmatieteenlaitoksen testbed.fmi.fi palvelusta (Kuva 7). Jos pääkaupunkiseudulla oli jo 18 asteen paikkeilla lämpötila aamulla niin Hangossa oltiin 11 asteen tienoilla. Hiukkasen viileää oli lähteä liikkeelle mutta heti kun pääsi pois kaupunkialueelta, lämpötila nousi todella nopeasti.
Pysähdyin samaisella Karjaan ABC:llä kuin lauantainakin ja lounaaksi otin tällä kertaa kerroshampurilaisen paikallisesta Hesestä kun sämpylävalikoima oli heikohko. Ajattelin kokeilla miten se toimisi ruokana. Hyvin huonosti. Jos tuhdin sämpylän jälkeen lauantaina nälkä alkoi tuntumaan parin tunnin jälkeen ja olo oli koko ajan virkeä, niin hampurilainen teki vatsaan tukkoisen olon noin viideksi tunniksi; ei voi suositella, vesikään ei oikein tainnut imeytyä. Kevyempää lounasta on syötävä, jätetään mättöruuat iltaan.
Matkalla totesin että vastatuuli ja alamäkeen yli 30 km/h:n nopeus alkoi vaikuttaa haitallisesti matkantekoon. Fillari tuntui aloittavan sellaisen vikuroinnin siinä vaiheessa että oli parempi vain lasketella ja odotella vauhdin putoamista.
Varusteiden tappiolistalle kirjattiin yksi seisontatuen tuppi (katosi “jossain”) ja yksi jarruvaijerin kiinnike joka tipahti ilmeisesti Tammisaaren sillalle. Oikean jalan ulkopuolinen reisilihas rupesi kettuilemaan jo alkumatkan aikana. Vihlova kipu sijoittui polven ja alaselän väliin. Jos ongelma on sama kuin oli vasemmassa jalassa pari vuotta sitten niin se ratkeaa venyttelyllä. Kokeillaan sitä näin alkuun.
Kaiken kaikkiaan varsin lupaava testi kesän kierrosta varten. Näin pitkiä päivämatkoja en tule ajamaan, vaan pisin on silloin 100 km:n luokkaa.
Short English summary
I tested my fully packed bike on a tour from Espoo to Hanko and back during mother’s day weekend. I got some good experiences (= noticed the problems) during that trip.
First problem was the kickstand. It was not holding the fully loaded bike but started to twist. I had to use some extra force to tighten the screws. Well, even if the kickstand holds, the bike is not very well balanced so I never left the bike to stand without some external support.
On the way to Hanko, I noticed that routing with iPhone is not possible, at least with the setup that I had (see picture above). I wanted to have both the GPS for geocaching and iPhone for routing, but iPhone didn’t like the warm weather and went to safe mode. The other problem was that in a bright sunshine it was impossible to see anything from the devices. So, I think that old fashioned paper-based routing is best in this case. IPhone was not the only one who was suffering from the sunshine; I forgot sunblock at home and quickly started to feel my skin burning. Surprisingly warm weather in May. Even too warm.
Fortunately, when I stopped at ABC station at Karjaa for lunch, they had also different kinds of sunblocks. I bought the kids version (50+). I don’t need any extra color on my skin. (Picture below)
On my way to Hanko, I visited two geocaches (pictures below): Degerbyn kirkko and 1940. The Degerby church was just a traditional old Finnish church with a traditional cache hidden in a spruce and the 1940 was a second world war bunker. The cache was hidden inside, so it was a nice and cold place 🙂
Once I got to Hanko, I had sauna and food. The trip (123 km) went well without any problems. However, after I ate, I almost slept while sitting. So, there was some effect after driving almost six hours.
On Sunday, I took the same route back. It was a weird feeling as in Hanko the temperature was around 10 degrees, while at the same time in Helsinki area the temperature was around 18 degrees. Pretty cold start. The trip went well, except that my right foot started to ache. I’m not sure what caused that but let’s hope it goes away.
During the weekend I drove 241 kilometers and it felt pretty good. I’m quite confident that I will manage the July tour. Well, I think at least so.
