Viime kesän peruuntunut Pohjanmaan pyöräilykierros jäi harmittamaan melkoisesti ja sovimme kotosalla että yritän sitä tulevana kesänä uudelleen kun tuo viime kesän tuhonnut WPW on vihdoinkin korjattu. Talven aikana varasin jo majoitukset ensi kesäksi vastaavaan kierrokseen, tällä kertaa tosin heinäkuun lopusta elokuun puolelle. Yritin tehdä varaukset 2018 suunnitelman mukaisesti, mutta se ei aina ollut mahdollista joten muutaman majoituspaikan jouduin vaihtamaan. Reitti pysyi samana, mutta päivämatkat muuttuivat.
Nyt on pari kuukautta aikaa tuohon lenkin alkuun. Kaikki sujuu suunnitelmien mukaan: kunto on huono, vauhti laskenut iän mukana (vielä ollaan nelikymppisiä, matkan alkaessa jo viisikymppinen) ja muutenkin olo sellainen että kahden päivän jälkeen ajetaan jostain hevon kukkuusta taksilla lähimmälle rautatieasemalle ja ostetaan lennosta lippu takaisin Espooseen. Treenikausi on nyt kuitenkin käynnissä ja talven kuntopyörä on vaihtunut ulkopyöräilyyn. Jotakuinkin 850 kilometriä on nyt täynnä pääasiassa hyytävissä keväisissä merkeissä.
Talviloma peruuntui helmikuussa sairastelujen takia, joten nyt toukokuussa oli hyvä hetki ottaa se uusiksi. Kylmän kevään jälkeen varmistimme lämmön ja varasimme viikon matkan Kreetalle tuttuun hotelliin Maleme Imperialiin.
Saavuimme kohteeseen keskiviikkona ja seuraavana päivänä lähdin hakemaan etukäteen varattua pyörää Faber-vuokraamosta. No, varattu ja varattu, lupauksista huolimatta pyörä ei ollut valmiina ja eikä varatun merkkistä pyörää ollut edes saatavilla. Minä kun en noista MTB:istä juurikaan tiedä niin minulle sillä ei ollut väliä. Luonnollisesti sovittuja lukkopolkimia ei ollut asennettu joten siinä sitten odoteltiin ensin pomon saapumista paikalle vaihtamaan niitä. En ymmärrä miksi tämä vuokraamohessu ei voinut itse niitä vaihtaa.
Sitten päivittäisiin lenkkeihin. Linkkasin Googlen My Mapsista reitin jokaisen päivän kohdalle. Toivottavasti toimivat, latautuminen saattaa ainakin kestää hetken.
Torstai: 28,5 km, nousua 324 m
[googlemaps https://www.google.com/maps/d/u/0/embed?mid=145XQmL1WpYag-SC97QMAKPJipF1sSOtS&w=640&h=480]Ensimmäisen lenkin suunnitelma tarkentui vasta juuri ennen lähtöä. Katsoin kolme sopivaa purkkia kartasta ja arvoin että se voisi olla hyvä aloitus tälle viikolle. Google maps näytti että tiet menevät sopivasti joten pyörän päälle ja matkaan.
Ensimmäiselle kätkölle (Parko Xristou Polenta) saavuttaessa ei ongelmia ollut ja kaikki näytti hyvältä. Toiselle purkille (VUVES ancient tree) johtikin sitten hyvin kapoinen ja jyrkkä tie. Jälkikäteen Garminin statistiikasta katsottuna kahden ja puolen kilometrin matkalla tuli nousua 170 metriä joka äkkiseltään tuntuisi ehkä siedettävältä mutta paikan päällä tällä kunnolla se oli jo melkoinen. Riittävän pienellä vaihteella sotkiessa sekin matka taittui.
Reitti kolmannelle kätkölle (Agios Ioannis the Hermit/Άη Γιάννης ο Ερημίτης) osoittautui huomattavasti hankalammaksi. Alkuvaiheessa oli ensin muutaman kilometrin laskettelu hyväkuntoista tietä pitkin alaspäin, nopeus pysyi polkematta 40 km/h:n paremmalla puolella. Kovempaa ei uskaltanut päästellä kun ei voinut tietää kuka tulee mutkan takaa vastaan ja millä kaistalla.
Jossain vaiheessa piti poiketa päätieltä pois. Karttana toimi Google Maps ja sinne on näköjään tieksi merkitty kaikki kinttupolutkin. Ensin asfaltti muuttui hiekkatieksi, sitten nyrkin kokoisilla kivillä ryyditetyksi soratieksi ja lopulta sateen syömäksi kivikoksi. Tässä vaiheessa fillari olisi pitänyt ottaa reppuselkään ja kiivetä tuota mäkeä ylös joten totesin että homma saa jäädä siihen tämän päivän osalta ja lähdin laskettelemaan kohti Malemea.
Perjantai: 28,2 km, nousua 361 m
[googlemaps https://www.google.com/maps/d/u/0/embed?mid=1I2fUeva93VATRIZ7eu-celS0yBWlZvZW&w=640&h=480]Perjantain sää näytti harmaalta ja masentavan suomalaiselta. Tummat pilvet lipuivat ylitse ja sateen uhka oli ilmeinen. Ukkostutkasta katsottaessa saaren länsiosissa satoikin ja ukkosti ihan reippaasti. Ajattelin kuitenkin lähteä liikkeelle, mutta en budjetoinut kuin yhden kätkön tälle matkalle.
Siinä vaiheessa kun puskin viimeistä kahta kilometriä vuorenrinnettä ylös kohti kätköä aikaisemmin alkanut kevyt sade muuttui kaatosateeksi. Onneksi täällä sadekin on lämmintä toisin kuin Suomessa. Salama iski jonnekin vuoren yläosaan ja jyrinän voimakkuudesta päätelleen se ei kovin kaukana ollut. Pientä jännitystä kun ukkosella ei ilmeisesti ole tarkoitus hakeutua ylöspäin melkein puuttomassa maastossa. Kätkö löytyi (Crete a little Way up) ja lähdin vettyneenä laskettelemaan takaisin. Kameraa en viitsinyt kaivaa esiin, mutta jokusen kuvan (yksi yllä) sain räpsittyä puhelimella. Sadepisarat kosketusnäytöllä saivat aikaan melkoisia efektejä joten itsestäänselvää ei kuvien otto ollut.
Mäeltä alas päästessä sadekin hiipui ja loppumatkasta aurinko paistoi jo lämpimästi. Ei tästäkään niin huono päivä tullut kuin olisi voinut kuvitella.
Lauantai: 48,4 km, nousua 431 m
[googlemaps https://www.google.com/maps/d/u/0/embed?mid=1G2hQfMoB9KodgSKUL5zw8yJePt6YWndW&w=640&h=480]Lauantain lenkin päätin suunnata luonnontieteelliseen puutarhaan päin, itse puutarhaan en kuitenkaan ollut menossa. Puutarha sijaitsi vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Malemesta, ja – yllätys, yllätys – edessä oli melkoista ylämäkeä. Tällä kertaa Googlen kartta ja oma suunnittelemattomuus kostautui vielä pahemmin kuin ensimmäisenä päivänä.
Katselin kartasta että reitti oli melko selvä, mutta ensimmäinen ongelma tuli juuri pietystä tiestä. Hetken mietin järkevyyttä mutta pikaiseen kartalta vilkaistuna pätkä ei voinut olla kilometrinkään mittainen joten ajattelin lähteä menemään. Siinä vaiheessa ei vielä suurempia ongelmia ollut kun hissukseen rullailin pahimpia pikilammikoita väistellen.
Kartassa oli selkeästi merkattu joen ylitys pietyn tieosuuden jälkeen. Kartassa olisi toki voinut olla myös maininta siitä että siinä kohdassa on joko joki tai sitten tie, mutta ei molempia samaan aikaan. Tie meni joen pohjaa pitkin eikä paikalla ollut mitään siltaa muistuttavaa rakennelmaa. Joku paikallinen sinne maastoautolla meni kokeilemaan, mutta kääntyi siinä vaiheessa kiukulla takaisin kun vesi tuli oven alareunaan asti, hyvä ettei juuttunut sinne jokeen. Pyörällä selkeä no-go.
Minulla ei sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin kelailla takaisin piettyä tietä, jälleen varovasti mutta selkeästi jo ärsyyntyneenä. Alkupisteelle saavuttuani otin pari kuvaa tiestä ja tässä vaiheessa kun puhelimen tungin repun sivutaskuun oli se mennytkin ohi taskusta ja pudonnut siihen tien penkalle. Repussa kun on hihna juuri siinä taskun vieressä ja siinä saattaa epähuomiossa pudottaa tavaran taskun ohi jollei ole tarkkana.
Palasin edelliseen isompaan risteykseen ja valitsin toisen suunnan ja lähdin jatkamaan kohti päivän ensimmäistä kätköä. Puuttuvan puhelimen huomasin vasta parin kilometrin pyöräilyn jälkeen. Tässä vaiheessa iski paniikki mutta olin melko varma että se oli pudonnut sinne pietyn tien päähän eli takaisin samaa reittiä. Puhelin loikoili siellä missä aavistinkin sen olevan ja onneksi ehjänä. Tässä vaiheessa myös totuus alkoi paljastua; renkaista sinkoutui jatkuvasti isompaa ja pienempää pikisotkua ja olinkin sitten pääasiassa jaloista täysin mustien läikkien peitossa. Satunnaisia läikkiä löytyi myös naamasta ja vaatteista.
Matka jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaan ja ensin löytyi drive-in tyyliin aurinkopaneelipuiston purkki (Crete solar power station) jonka jälkeen polkaisin ylös kasvitieteelliseen puutarhaan päin ja kävin sieltä mäeltä noukkimassa päivän toisen (From the ashes…….). Loppumatka olikin taas laskettelua alaspäin ja matkalla kävin vielä yhden kirkon (Church Alikianos) ja lintulammen (Agia Lake – bird watching) kautta hakemassa pari kätköä. Kylässä jossa tuo kirkko oli, oli nähtävissä talven sateiden vahinkoja; vanha kivisilta oli sortunut ja viereen oli rakennettu tilapäinen joen ylitys.
Sunnuntai: 39,1 km, nousua 349m
[googlemaps https://www.google.com/maps/d/u/0/embed?mid=1rP_WSIzhRI7AbKgLFCpJhCvFvmIsiKx4&w=640&h=480]Kätköilyn osalta sunnuntai osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Monesta suunnitellusta purkista huolimatta löytöjä tuli vain yksi (1). Ensimmäisen skippasin kun se oli lasten leikkipuistossa ja väkeä pörräsi paikan päällä kuin ampiaisia kukkakedolla. Suunta välittömästi kohti seuraavaa joka olikin onneksi sijoitettu katseelta suojaiselle sivukadulle varmistaen helpon löydön (Crete Little White Church). Paikalla oli vanha pieni kirkko jota en ihan edes kirkoksi hahmottanut, samanlaisia valkoisia kivimörskiä on kuitenkin koko saari täynnä.
Kolmannelle suunnitellulle kätkölle kelaisin turistikatuja pitkin väistellen silmät kiinni käveleviä tai autoillaan vaarallisesti haahuilevia turisteja. Joku vanhempi kaiffari tuuppasi minua vielä koslallaan takapyörään siinä seistessämme jonossa odottamassa jonkun edelläolevan kääntymistä vasemmalle. Töötti oli onneksi niin hiljainen ettei vahinkoja sattunut. Kortti pois tuollaisilta.
Perille saavuttuani totesin että kätköpaikka on melkoinen kivikko, pienen sataman aallonmurtaja. Lueskelin vihjeitä ja sitten katsoin pari vanhaa lokiakin jotka vinkkasivat vähän siihen suuntaan että meri on purkin jossain vaiheessa vienyt; olisi pitänyt etukäteen ehkä lokejakin lukaista. Toinen ongelma olisi ollut melkein kätkön päällä istunut kalastaja joten parin kuvan jälkeen hyppäsin fillarin selkään ja jatkoin matkaa seuraavalle.
Neljäs kätkö ja jälleen pummi. Parkkipaikalta olisi ollut muutaman sadan metrin kävelymatka rantakivikkoa ja kalliota pitkin eikä klossikengillä juuri hotsittanut moinen suoritus. Jälleen takaisin pyörän päälle ja kohti vielä päivän viimeistä. Tähän tulikin sitten päivän rivakat nousut ja paikalle saapuessa oli jo pienehkö jumi jaloissa ja ketutus päällä. Matkaa purkille olisi ollut vielä puolisen kilometriä ja kun tie sinne näytti olevan noin 45 asteen kulmassa suoraan alamäkeen niin annoin DNF-putken jatkua vielä tällä yhdellä. Nyt ei olisi ollut enää potkua tarpeeksi rimpuloissa että olisi päässyt tuon mäen takaisin ylös. Kuva täältä ja sitten kohti hotellia ja siellä odottelevaa oluthanaa.
Maanantai: 40,4 km, nousua 587 m
[googlemaps https://www.google.com/maps/d/u/0/embed?mid=1XzByG45EHz_E-si1cftY8gDc4LugoGuz&w=640&h=480]Olin suunnitellut täksi päiväksi pitempää matkaa ja tutustumista tuohon paikalliseen niemeen sekä sen kärjessä majailevaan kätköön. Matkaa olisi kertynyt yhteensä vähän yli 60 kilometriä jos suunnitelma olisi toteutunut.
Noin 8,5 km:stä eteenpäin alkoi reipas nousu joka jatkui aina yhdeksän kilometrin matkan. Noin 16,5 kilometrin kohdalla päällyste päättyi ja tie muuttui kivikkoiseksi ja sateen raiskaamaksi soratieksi. Kilometrin verran kelasin tuota ylöspäin todella hiljaa väistellen suurimpia reikiä ja kiviä, mutta homma alkoi muuttua jo melkoisen vaaralliseksi kun itsellä ei trial-kokemusta juuri ole. Arvioin kartalta että nousua olisi ollut vielä parin kilometrin verran ja sitten kymmenisen kilometriä hiljalleen laskettavaa alamäkeä samassa maastossa. Tuohon kun ynnää samaa reittiä tapahtuvan hyvin hitaan paluumatkan, totesin ettei tämä ehkä ole vaivan arvoista. Pari kuvaa jälleen ja U-käännös.
Saavutin kuitenkin korkeimman kohdan tällä matkalla eli 464 metriä merenpinnasta mikä oli sinänsä ihan mukavaa vaikka jouduinkin kääntymään kesken takaisin. Paluumatka olikin taas kilometritolkulla hyvää alamäkeä ja sai vain toivoa että jarrut eivät hajoa kesken matkan.
Pyöräilyn jälkeen olikin aika syödä harvinaista herkkua. Hummereiden tilaaminen täällä ei ole aivan yksinkertaista kun meidän hotellilla eivät suostu pakastehummereita myymään. Hotellin pitäjä Mike sai vihdoinkin hankittua meille tuoreet hummerit (kuvassa alla vielä elossa) ja näitä sitten nautiskelimme illalla. Hyvä ja erikoinen kokemus, toisaalta melko hinnakas joten eiköhän tämä jäänyt yhden kerran kokeiluksi.
Tiistai: 22,4 km, nousua 211 m
[googlemaps https://www.google.com/maps/d/embed?mid=1tGjhkvXhtD1_0DmHsf7CW7PN31jKasKS&hl=en&w=640&h=480]Viimeisenä päivänä ajattelin ottaa pienen lenkin vielä ennen fillarin palautusta ja alkuiltapäivän Suomi – Saksa peliä. Tuo edellisenä torstaina DNF:ksi päätynyt luolakätkö oli sopivan matkan päässä ja kun nyt viitsi tehdä pikkaisen esityötä niin sinnekin löytyi hyvä tie perille asti. Nousujohteinen toki oli loppumatka ja kun tämä oli jo kuudes peräkkäinen vastaava päivä niin nyt oli reidet jo aivan puhki siinä vaiheessa kun ylös pääsin, onneksi löytö oli helppo (Agios Ioannis the Hermit/Άη Γιάννης ο Ερημίτης).
Matkalla joku tanskalainenkin ehti jo kysellä tietä Kissamoukseen ja yhdessä karttoja pällistellessämme totesin hänen ajaneen yhdestä risteyksestä väärään suuntaan. Kaveri kääntyi takaisin ja sotki menemään. Toivottavasti löysi perille.
Seuraavana päivänä olikin sitten jo hyvästien aika. Aivan mahtava viikko mutta kovin lyhyeltä tuntui. Kesäkuussa 2020 olisi tarkoitus palata taas paikalle ja ainakin kahdeksi viikoksi.
Yhteenveto
- 6 ajopäivää
- Ajomatka 209,5 kilometriä
- Nousua yhteensä 2263 m
- Kätköjä löytyi 9
- Keskinopeus: ei tiedossa (unohdin monesti sammuttaa Garminin kun pysähdyin, joten todellisesta ajoajasta ei ole tietoa)
- GPS:n rekisteröimä maksiminopeus: 53,5 km/h
Tuntemattomassa paikassa pyöräily opetti ainakin sen että kaikkien reititykseen liittyvien teknisten välineiden pitää olla hyvin saatavilla koko ajan. Kesän pyöräilyä varten toki on oma fillari ja muun muassa tankolaukku, joten siinä nämä ovat kätevästi näkyvillä. Tällä reissulla välineet oli pakko olla repussa kun muuta vaihtoehtoa ei ollut ja se oli todella hankala ratkaisu. Pahimmillaan muutaman sadan metrin välein joutui pysähtymään ja tarkistamaan mitä pikkutietä pitkin pitäisi matkaa jatkaa.
En ole koskaan syvemmin ajatellut noita trackereiden ilmoittamia nousuja – miksi olisinkaan täällä Suomen tasaisessa maastossa – mutta Kreetalla näidenkin järkevyys tuli ilmi. Melkoisen eri tuntuma on jaloissa sen jälkeen kun on lenkin polkenut joko 200 m kokonaisnousulla tai sitten 500 m nousulla.
Kaiken kaikkiaan aivan mahtava fiilis polkea jossain aidosti lämpimässä maassa. Koskaan ennen en ole Suomen tai Ruotsin ulkopuolella pyörällä ajellut joten ensinnäkin tämä oli eksoottinen kokemus ja toisaalta myös hulvattoman mukava lämpötilan takia. Kateeksi käy paikallisia.
Vähän pyöräilyn ulkopuolelta: Käytännössä kaikki juomavesi kulutetaan pulloista vaikka hanavesi on ilmeisesti suurimman osan vuotta juomakelpoista. Ainakin hotellissa kaikki muovipullot menevät suoraan roskiin, joten muoviroskan määrä on käsittämätön. Onkohan täällä mitään kierrätystä muoville?
