Month: August 2019

Short English summary at the end of the story.

Summary
Cycling: 83.5 km
Geocaches: 6

Tähän päättyi tämä kymmenen päivän tuskien taival. No, oli siinä monta hyvääkin hetkeä, mutta jostain syystä tuuli kykeni kääntymään vastaiseksi lähes koko matkan ajan: viisi päivää pohjoistuulta, sen jälkeen kääntyi länteen ja tänään vihdoin suoraan etelään. Vähän lämpimämpää olisi saanut myös olla, ei ole järin mukavaa lähteä aamulla liikenteeseen kun lämpömittari keikkuu vain muutaman asteen plussalla. Jostain syystä tuulesta tulee väkisin mieleen tämä hölmöläisten juttu:

Hölmöläisten porukka oli soutamassa kylille kirkkoon hirveään vastatuuleen. Jossain vaiheessa matkaa kuului soutajien joukosta:
“Hyvä Jumala, anna tuulen kääntyä toiseen suuntaan ennen kuin palaamme. “

Kaiken kaikkiaan Garmin rekisteröi 849 kilometriä (reitti, kuva 1 alla), löysin 100 geokätköä saaden täyteen 4000 loggausta ja sain 29 uutta kuntaa kartalla vihreäksi (kuva 2). Muutamaksi kesäksi jäi näköjään vielä pyöräiltävää, vaikkapa lapista Lappeenrantaan. Tai sitten ei…

[googlemaps https://www.google.com/maps/d/u/0/embed?mid=1FHdRnbWKhKzG9T1J1et3Xtqb8bMPnDO5&w=640&h=480]

Joku ihmisen psykologiaa ymmärtävä voisi ehkä kertoa mikä tässä on kaiken takana: Vaikka päivä olisi ollut täynnä vastatuulta, kylmää ja muita ongelmia, niin hetki suihkun, ruuan ja lepäämisen jälkeen tuntui ettei mitään ongelmia ole ollutkaan. Selittämätön juttu minulle. Myös vielä metri ennen viimeistä hotellihuonetta olin varma etten ikinä lähde mihinkään pyörämatkalle varsinkin kun viimeiset 40 kilometriä olivat kovaa vastatuulta ja vesisadetta, mutta kun pari tuntia oli kulunut niin ei se niin mahdottomalta ajatukselta tuntunut enää.

Tämän päivän voi jakaa kolmeen osaan: 20 kilometriä kylmää, 20 kilometriä lämmintä ja heikkoa mutta miellyttävää myötätuulta, 20 kilometriä hirveää vastatuulta ja 20 kilometriä vastatuulta ja sadetta. Ensin vi… harmitti, sitten oli todella hyvä fiilis ja sen jälkeen taas vähemmän hyvä. Suurin ongelma oli varmaankin omassa päässä; mitä lähempänä loppu on, sen tuskallisemmaksi matka käy.

Päivän ensimmäinen purkki löytyi vanhalta hiekkakuopalta (kuva 3). Hiekasta ei enää tietoakaan, mutta sameaa vettä oli tarjolla pienen järven verran. Kauhavallakin poikkesin loggaamassa kunnan 0-pisteen purkin, eli kunnan pisteen josta virallisesti kaikki etäisyydet mitataan muihin paikkoihin. Suomen ilmavoimatkin oli edustettuna käytöstä poistetulla koneella (kuva 4)

Mukaan tarttuneita juttuja:
– Fillarissa pitää olla parempi jalka niin että sen voi kamojen kanssa jättää seisomaan jalan varaan. Normijalalla ja 25 kilon kuormalla täytyy aina etsiä muita nojauspaikkoja
– 60-80 km on paras päivämatka, pitemmät syö turhaan energiaa ja myös aikaa jos aikoo kätköillä matkalla
– Vapaapäivät: vaihtoehtoina on yöpyä kaksi yötä joka paikassa ja ajaa pitempi matka välillä, tai sitten täytyy oikeasti pitää yksi vapaapäivä esim. 4-5 päivän välein lyhyemmilläkin siirtymämatkoilla. Lihaksista loppuu teho muuten. (Ei koske kovakuntoisia kavereita jotka vetää vaikka asuntovaunua perässään 300 kilometriä fillarilla ja juoksee sen jälkeen iltalenkillä maratonin alle 4 tunnin.)
– Kekkosen ohje: käy kusella aina kuin mahdollista. Tätä kannattaa noudattaa.

Mutta tämä blogi päättyy nyt tähän. Palaan asiaan ehkä joskus tulevina vuosina.

English summary

Ten days of cycling in the Ostrobothnia area. Total 849 kilometers (picture 1), 100 logged geocaches and 29 new municipalities (picture 2). For some weird reason, the wind was mostly headwind. During the first five days, there was a clear north wind. After that it turned to west and today it was a direct south wind. So, the worst possible scenario for me.

Today I had various feelings: first 20 kilometers were quite cold, the next 20 kilometers were sunny and warm, the following 20 I had hard headwind and the last 20 kilometers was suffering with headwind and rain. Picture 3 is an old sandpit, where I logged today’s first geocache. I also visited quickly Kauhava (picture 4), where is also an old Hawk in the city center.

There were some things that I noticed during the trip:

• The bike’s stand must be better than the normal “one leg”; with +25 kg mass, a normal stand is not enough and you have to find some other support for the bike when parking
• Best day trip is 60-80 km, then you have also time to check things, OR an alternative: every second day “off” and stay two nights at a same place with longer day trips between.
• Kekkonen (former president of Finland): Every time you have a chance, take a leak. This is an extremely important advice.

This is the end of this blog. I may be back in the future, but I cannot say for sure that “I’ll be back.”

Short English summary after the Finnish version

Summary
Cycling: 108,5 km
Geocaches: 19

Lestijärvi, Halsua, Veteli, Evijärvi ja Lappajärvi hyppäsivät tänään geokartalleni. Päivä alkoi jälleen viileästi kuten kuvassa 2 näkyy. Nopeasti lämpötila nousi mutta ei ihan lähelle luvattua 20 astetta.

Aamulla Hohto-hotellista herättyäni, kävin aamupalalla jossa olinkin yllätys yllätys ainoa. Juteltiin siinä sitten samalla aamuvuoroon tulleen työntekijän kanssa matkailusta ja kätköilystä. Ennen kuin lähdin, tuli paikalle pari maalaria jotka jäivät sitten aamupalalle. Esitellessäni kätköilyä, totesin että siinä majoituksen lähellä on heti kaksi purkkia, mitä en ollut alkuperäiseen matkasuunnitelmaan merkannut. Täytyihän ne poimia, kuva 3 on toisesta niistä. Alla virtasi Hirvikoski.

Tänään kaikki sujui melko lailla suunnitelmien mukaan. Ei tarvinnut harrastaa kommunikaatiota, fillari toimi (paitsi se naksutus joka alkoi eilen, mutta yritin unohtaa sen) ja itsekin sain tankattua menoainetta niin paljon että lihakset toimivat paremmin loppuun asti kuin eilen. Matkaa kertyi kuitenkin enemmän kuin oletin eli 108,5 km, hyvänä puolena oli että ehti etsiä kätköjäkin ihan mukavasti. Tänään sain kasaan 19 ja nyt olen vain kuuden purkin päässä 4000:sta. Kuvassa 4) muumiaiheinen kätkö matkan varrelta. Ainoa rajoittava tekijä tänänä oli Lappajärven majoituksen vastaanoton sulkeutuminen 18.00, joten jonkin verran vauhtia piti pitää.

Lappajärvellä kävin ihmettelemässä lähes kuollutta keskustaa. Ainoa elämä mitä tässä kylässä tällä hetkellä on on tuossa yläkerrassa oleva humalainen porukka joka soittaa musiikkia täysillä. Venäjää kovasti puhuivat parvekkeella, virolaisilla autoilla lienevät liikkeellä. En nyt kauheasti jaksa innostua venäläisestä musiikista, varsinkin kun Bondin vuorosanat kuuluvat vähän heikosti musiikin yli. Toivottavasti rauhoittuvat ennen nukkumaanmenoaikaa.

Huomenna onkin edessä viimeinen päivä, noin 80 kilometrin nykäisy kohti Seinäjokea.

English summary

Unbeliavable cold also this morning (picture 1). The temperature raised quickly, but not so high today. In my Shining-hotel, I went to breakfast and naturally I was the only customer. I chatted a while with the morning shift employee about travelling and geocaching. While doing that, I noticed that there were two caches extremely close. Picture 3) is taken from one of those, and there is Hirvikoski river.

The trip today went exactly as planned. No communication with strange people, just cycling and caching. I managed to find 19 caches, making my total 3994 and only six missing from 4000. I got also five new municipalities into my map. Picture 4) is from one cache, the Moomin house. I could have found more, but I had to be at Lappajärvi before 6PM, when the reception of Koskikievari was closed.

I walked around in Lappajärvi, but this is a very quiet place. The only noise comes from the upstears where a group of estonians or russians are having party. I hope they will be quiet when I go to sleep.

Tomorrow is the last day of my journey. The cycling distance tomorrow is roughly 80 kilometers.

A short English summary after the Finnish text.

Summary
Cycling: 118,1 km
Geocaches: 12

Päivä alkoi vilpoisasti kuten kuvasta 2 näkyy. Onneksi lämpötila nousi aika nopeasti tuon jälkeen, mutta ei tämä nyt kesäiseltä enää tunnu. Kaiken kaikkiaan 12 löytöä (mm. kuva 3) ja sain lisättyä Toholammen ja Nivalan kuntalistalle.

Haapaveden jälkeen tapasin toisen pyöräilijän. Hän oli ihan maantielenkillä, mutta häntä oli alkanut kiinnostaa kun näki minut matkavarustuksella joten hän ajoi minut kiinni. Juteltiin siinä ajaessa hetki pyöräreissuista, hänkin oli näitä tehnyt. Mielenkiintoista! Hän kertoi toimivansa keittiökalustealalla ja oli melkein lomalla. Vähän ajan kuluttua hän teki u-käännöksen ja lähti toimittamaan sapluunaa asiakkaalleen – siis tästä tuo “melkein lomalla”.

Tuon tapaamisen jälkeen fillari rupesi pitämään naksutusta. Ääni oli vähän kuin olisi kuunnellut koko ajan rikki olevaa metronomia. Koukkasin Nivalassa polkupyörähuoltoon, mutta hänkään ei osannut yksiselitteisesti sanoa mistä ongelma voisi johtua. Ääni tuntuisi tulevan kammista, mahdollisesti ongelma laakereissa tai polkimissa tai … No ilmeisesti se ei hidasta matkantekoa, mutta on kuitenkin jonkin verran ärsyttävä äänenä. Fillari siis huoltoon kunhan kotiin pääsen.

Muuta järisyttävää ei päivän aikana tapahtunut, mutta energia hiipui lihaksista aika tasaiseen tahtiin. Tässä toki jäljellä olevan matkan lyhyys aina korreloi sen kanssa kuinka väsyneiltä lihakset tuntuvat. Viimeiset kilometrit ovat aina tuskaa ja odotusta ja ainoa merkittävä asia on pitää pyörä ojien välissä.

Yöpymisen Hohto-teema jatkuu tänäänkin. Olen koko Hirvikosken kurssikeskuksessa ainoa ihminen. Huoneita täällä olisi vaikka kuinka paljon, mutta yöpyjiä ei muita ole ja henkilökuntakin pakeni paikalta kun minä saavuin tänne. Kummitusmainen tunnelma.

Kuvassa neljä vielä vähän Toholammen tunnelmaa ja huomenna matka jatkuu Lappajärvelle noin 100 kilometrin pätkällä.

English summary

It was quite chilly in the morning (picture 2). Fortunately, the temperature raised quickly after that. The road went through two new municipalities, Toholampi and Nivala, and I found 12 caches on the road (one of them in picture 3)

After Haapavesi, I met another cyclist. He was just excercising, but we chatted a while about long distance travelling with bikes. After that my bike started to keep noise, quite similar to a broken metronome. I visited a bike repair shop at Nivala, but no help from there. He thought that there might be some issues with the bearing of the crank. But short term the only problem is the noise. I’ll take the bike to service back at home.

Except those, nothing special happened. The day was long and I arrived at Hirvikoski Educational center around 7PM. The feeling is like in The Shining: I’m the only overnight customer here and the staff left after I arrived. So, a huge place and I’m the only one here.. Spooky.

In picture 4, there is a nice view in Toholampi. Tomorrow I will cycle to Lappajärvi, roughly 100 km.

Short English summary after the Finnish story.

Summary
Cycling: 45,3 km
Geocaches: 3

Tänään olikin lyhyt päivä: 45,3 kilometriä. Saaliina kolme kätköä eli kaikki etukäteen suunnitellut sekä yksi uusi kunta, Haapavesi. Täytyy myöntää että oli vaikea saada itseä pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa ja päivä lyhyenä. Olisi ollut pari muutakin reittivaihtoehtoa, toinen 70 ja toinen 85 kilometriä ja molemmilla olisi saanut yhden kunnan lisää kartalle. Mutta aina piti väkisin palauttaa mieleen huominen yli 100 kilometrin repäisy ja kipeä polvi. Ja silti oli huulilla se, “mut ehkä kuitenkin…”. Järki voitti. Kai.

Yksi kätkö sijaitsi Suomen maan rajojen mukaan määritetyssä keskipisteessä (kuva 2) joka ei ole kuitenkaan oikea keskipiste vaan on vain pistetty siihen nelostien varteen jo vuonna 1958. Tämähän on sama asia kuin:

Poliisi näki yöllä miehen etsivän kiivaasti jotain katuvalon alta. Hän päätti kysäistä että mikä miehellä on hukassa.
– Avain putosi, mies vastasi
– Juuri tähänkö sen pudotit, poliisi kysyi ja alkoi myös etsiä siinä välittömässä läheisyydessä.
– En, mutta tässä on valoisampaa etsiä.

Joka tapauksessa oikea piste on kymmenen kilometriä koilliseen jossakin suolla ja tämäkin liikkuu jatkuvasti maan kohoamisen takia. Mutta mutta, jotta asiat eivät olisi näin yksinkertaisia, Siikalatva ja Kärsämäki ajautuivat 2000-luvun alussa jo melkein sotatilaan siitä kumman kunnan alueella keskipiste sijaitsee. Elimme selvästi jännittäviä aikoja tuolloin. Onkohan nyt kylmän sodan vaihe meneillään?

Saavuinkin siis tänään hyvissä ajoin seuraavalle majoituspaikalle Villa Korkattiin (kuva 3). Täytyy sanoa että tämä on hyvin viihtyisä paikka. Saunan kautta katsomaan läppäriltä formulaa ja sen jälkeen syömään omia eväitä keittiöön. Olen ainoa asukas koko paikassa joten häiriötekijöitä ei juuri ole.

Huomenna matka jatkuu kohti Maaseutuhotelli Hirvikoskea Sykäräisissä.

English summary

Today was a short day, only 45,3 kilometers. I found three geocaches as planned. I have to admit that it was very hard to keep the day short. I had two alternative routes that would have taken me via one more municipality, but I managed to convince me that my knee needed some rest before tomorrow. But it was not easy. However, there were nice views along the road (picture 1)

I visited the Center of Finland (picture 2), but the real center is not exactly there. The correct point is some 10 km to north-west in the middle of a swamp. But this is a better place because of tourists. This reminds me of a story…

In the middle of the night, a policeman noticed that there was a man searching something under a streetlight. He went there and asked what has happened.
– I lost my key, said the man.
– Did you drop it exactly here, the policeman asked and started also to search
– No, but it is easier to search here because of the light

Anyway, there has been some “fights” between Siikalatva where the center point is and Kärsämäki, the neigboring municipality. Kärsämäki has claimed that the center is in their area, but the official measurements show that it is still in the Siikalatva area. It is quiet now, obviously there is a cold war ongoing between these two.

Due to short distance, I arrived to Villa Korkatti already at half past two (picture 3). Sauna, Formula 1, and food, that is a good preparation for tomorrow. I’m the only customer today, so it is very quiet now. Tomorrow towards Sykäräinen and hotel Hirvikoski.

Short English summary at the end.

Summary
Cycling: 84,2 km
Geocaches: 7

Aamulla oli pakko käydä Virkkulan lintutornilla katselemassa aamun maisemia ja loggaamassa kätkö (kuva 1). Juttelin jonkun paikallisen kanssa tornilla niitä näitä ja hän kertoi muun muassa kuinka munkkikorppikotka oli bongattu tornilla viime vuonna (munkkikorppikotkahavainto) ja joku oli peräti Järvenpäästä asti ajellut Liminkaan ja yrittänyt bongata lintua, hän ei vaan siinä onnistunut. Erikoista porukkaa. No, ei verrata nyt geokätköilijöihin…

Hauska ja mielenkiintoinen yksityiskohta oli kyltti joka osoitti merenrannan paikan vuonna 1986. 33 vuodessa on rantaviiva siirtynyt paljon. Maa nousee vajaan sentin vuodessa tällä seudulla ja melkein tasaisella paikalla rantaviiva vetäytyykin sitten nopeasti (kuva 2). Kuvassa kolme on joitain historiallisia tapahtumia tuolta ajalta.

Neljännessä kuvassa ollaan melkein reitin pohjoisimmassa kohdassa, pohjoisin oli eilen Lumijoella. Tästä reitti kääntyi kuitenkin takaisin kohti etelää.

Kätköjä ei niin kauhean montaa matkan varrelle tänään sattunut, mutta Temmeksen kirkolla oli yksi (kuva 5) ja nämäkin vähäiset sijoittuvat kahteen uuteen kuntaan: Tyrnävä ja Siikalatva. Kuvassa myös vaivaisukko. Kun pysäköin fillaria tuonne aidan viereen, istui paarma jo sitkeästi jalallani eikä aikonut luovuttaa lainkaan. Siinäpä tervetulotoivotus.

Päivän mittaan ei juuri mitään erikoista tapahtunut, hyvin kevyeen myötätuuleen sai poljeskella hiljalleen kohti Maalaiskartano Pihkalaa Kestilässä. Tiistaina ärsyyntynyt polvi ilmoittelee edelleen olemassaolostaan etenkin vastatuulen puuskissa ja ylämäissä joita ei onneksi niin hirveästi täällä ole. Huomenna matka jatkuu kohti Haapavettä ja matkaa sinne on vain vajaa 50 kilometriä. Päivä on siis melkein lepopäivä ja luulen että se tekee tuolle polvelle ihan hyvää ajatellen viimeistä kolmea päivää.

Aiemmin tapahtunutta: Päivä 1, päivä 2, päivä 3, päivä 4, päivä 5

English summary

The day started with a visit to Virkkula bird-watching tower (picture 1). I heard from a local guy about Eurasian black vulture that visited Liminka last year. He told also that there was one guy who drove from Järvenpää in Helsinki area to see the bird. Well, he was not lucky and did not see it. Weird people these bird-watchers. Let’s not talk about geocachers.

One very interesting point was a sign that marked the coastline in 1986 (picture 2). In this area, the upthrust is almost a centimetre per year and while the area is very flat, the coastline withdraws quite fast. In picture 3, there are some historical facts from that year.

In picture 4, I’m at the turning point towards south. However, this was not the northmost point of my trip, that was already yesterday at Lumijoki. I found only seven caches today, these were all that were along the road. One of them was at Temmes church (picture 5) and there is also a pauper statue. They are common in the coutryside.

Otherwise, nothing really happened during the day. I had a very weak tailwind that helped me with my sore knee. Tomorrow is a “lazy day”, with only less than 50 km of cycling. I guess it is a good thing considering the next three days that will be quite long.

Short English summary after the Finnish text.

Summary
Cycling: 89,9 km
Geocaches: 10

Päivän saldo oli kymmenen kätköä ja kolme uutta kuntaa: Raahe, Siikajoki ja Lumijoki. Liminka on jo ennestään kartalla, joten siitä ei uutta tule vaikka tuolla hotellin ikkunasta näkyvällä lintutornilla jaksaisi vielä illalla käydä.

Positiiviset palautteet majoituspaikoille: Aivan loistavasti toimii täällä asiakaspalvelu. Pirttikoskelta (Puttaan kartano) sain aamulla mukaani vielä evästä päiväksi lähtiessäni liikkelle ja kun olin tulossa tänne hotelli Liminganlahteen niin valmistauduin jo matkalla ostamaan jotain ruokaa mukaani. Lounastarjoilu päättyy kolmelta ja paikka menee kuudelta kiinni. Kysyin varovasti että onkohan jotain tarjolla ja sain viestiä että jos tulen ennen kuutta niin lämmittävät minulle ruokaa. Kun saavuin perille minua odotti täällä iso salaatti ja porokiusaus. Aivan mahtavaa! Eikä jää jälkeen Pietarsaaren Hotel Vega pari päivää sitten, aamupalat mukaan ja illalla olisi ollut tarjolla ainakin pyttipannua jos en olisi löytänyt sopivaa ruokapaikkaa lähimaastosta. Ei voi kuin tykätä <3

Vaihteeksi oli taas vilpoinen pyöräilypäivä. Tuulikin viritteli taas omaa puhinaansa jottei eilinen leppoinen tunnelma vahingossakaan toistuisi. Kettu juoksenteli tien yli muutaman kilometrin ajomatkan jälkeen. Meni niin vauhdilla ensin tietä pitkin ja hyppäsi sitten metsään etten ehtinyt pysähtyä ja ottaa kameraa esiin. Päivän eläinkuvana on sitten täällä Limingassa ikkunasta otettu kuva lampaista (1).

Ensimmäistä kertaa otin Google mapsin reitityksen käyttöön kun ohitin Raahea. Keskiviikkona Kokkolan ohituksessa olisin tällä välttynyt viime hetken ongelmilta kun keskustan kohdalla ei pyörällä saanut E8:ia ajaa. Vahingosta oppineena heitin hyvissä ajoin reitityksen päälle tänään Raahea lähestyessäni. Googlen reitti vei Raahen kaupunkiin ja siellä hyviä pyöräteitä pitkin takaisin E8:lle vähän Raahen keskustan jälkeen. Erittäin onnistunut valinta. Pikkaisen täytyy olla sen reitityksen kanssa varovainen, Google kun rupeaa kehottelemaan kääntymään vaikka välissä on vielä yksi tie. Eli kannattaa kartasta vilkaista mikä se oikea reitti on.

Koko tällä matkalla on ollut todella paljon näitä hylättyjä ja ränsistyneitä taloja. Liekö kaupungistuminen se ongelma, mutta aika aikaa kutakin.

Kivoja bussipysäkkejäkin oli matkalla (3). Riittäisivätköhän nämä estämään vandaaleja rikkomasta näitä meidän lasisia pysäkkejä pääkaupunkiseudulla? Vai pitäisikö ne kenties tehdä betonista? En siis tarkoittanut näiden kavereiden kenkiä.

Päivän purnaus: E8:lla Revonlahdelta kohti Liminkaa on todella onneton piennar. Periaatteessa piennar on riittävän leveä fillarille, mutta siitä on noin viisitoista senttiä rouhittu autojen tärinäuraksi. Ongelma on että tämä joskus jopa viisitoistasenttiseksi kutistunut piennar on vaarallinen ajaa. Kuvassa alle 40 cm käyttökelpoinen piennar, ei todellakaan kapein mitä matkalla oli, mutta tässä sai sentään fillarin pysäköityä vähän sivuun kuvan ottoa varten. Lastatulla pyörällä ei ole varaa heilua asvaltin reunaan tai tuohon rouhitun uran reunaan. Takarengas varsinkin haluaa sen jälkeen lähteä vetämään pyörää ihan omiin suuntiin. Tähän kun lisätään voimakas sivutuuli ja välinpitämättömät autoilijat jotka ajavat todella läheltä ohi, niin on suoranainen ihme että selvisin tänään siitä ilman suurempia vaaratilanteita. Eihän näitä teitä tietysti ole varsinaisesti pyöräilykäyttöön suunniteltu, mutta vaihtoehtoisia reittejä ei oikein ole.

Osin tuosta pientareen kapeudesta johtuen hyväksyin Lumijoelle vievän hiekkatien reitiksi, pääsin ainakin pois E8:lta. Tästä 13 kilometrin pätkästä varsinkin ensimmäinen kuusi kilometriä oli varsinaista “vaikut pois korvista” rytyytystä. Pelkäsin jo renkaiden puolesta, mutta yritin lohduttautua sillä että lapsena rullattiin vaikka minkälaisilla teillä eikä renkaat koskaan siihen puhjenneet. Silloin ei edes tiedetty pistosuojatuista gummeista mitään.

Matka on nyt puolessa öiden puolesta ja luultavasti myös kilometrienkin osalta. Huomenna matka jatkuu lounaaseen ja Seinäjoki rupeaa taas lähestymään.

English summary

Today’s achievement was ten caches in three new municipalities. But the most important thing today was the customer service in these northern lodging places. From two of them, I have got packed lunch with me in the morning and today when I arrived at Hotel Liminganlahti, they had saved me some lunch so that I didn’t have to cycle some ten more kilometers to find a restaurant. Of course, I had asked them beforehand if they serve still food until six or have they closed the kitchen already, which they did at 3 PM. But still, excellent service. I must say, I love this!

Today was once again a cooler day. Sun was shining for a few minutes during the day and it was more windy again: the truth must not be forgotten. I saw also a fox in the morning, but I didn’t manage to get a picture of it. However, I took today’s animal picture from my hotel window: a herd of sheep (picture 1).

Today, I used routing on Google maps for the first time when I was coming closer to Raahe. I didn’t want to hit the same problem as with Kokkola center and E8 two days ago, where you were not allowed to cycle on the main road. Google took me in to Raahe and via nice cycle paths I entered E8 again after Raahe. Good choice.

Some buildings along the route: In picture 2 there is an example of an abandoned house. These are very common in this area. People are moving more and more to cities and the old houses are left empty. In picture 3 there is a local bus stop. This looks quite nice, but could it help with fighting the hooligans who break the glass bus stops in the Helsinki region? I doubt, they should be made of concrete. No, I did not mean the hooligans’ shoes.

Picture 4 shows the shoulder of the road after Revonlahti towards Liminka. At this place, the usable shoulder is less than 40 cm and in some places it was something like 15 cms. This is really ridiculous, it is extremely dangerous to cycle on that narrow area when there is a heavy sidewind and people are passing you with unsafe margin. With fully loaded bike, the rear wheel tries to make quite interesting moves if it hits either the outer border or the bruised area on the other side. I decided to take a shortcut to Lumijoki via a gravel road (picture 5) even though it was slower. I almost lost all my fillings in my teeth during the first six kilometers. I was also afraid that my tires would not make it, but I was thinking our childhood when we were driving in every condition and tyres never broke. This couldn’t be worse.

I have now reached half way and tomorrow it is time to turn back towards south.

Short English summary at the end

Summary
Cycling: 92,1 km
Geocaches: 11

Päivän reitti vei Kannukselta Pirttikoskelle. Säässä oli aikaisempiin päiviin verrattuna tapahtunut merkittävä käänne parempaan. Aamulla oli lämmin ja takin heitin laukkuun jo muutaman ajokilometrin jälkeen. Aurinkokin paistoi kirkkaalta taivaalta. Tämä tiesi myös sitä että hyttyset ja paarmat alkoivat lähestyä hanakasti aina kun pysähtyi hetkeksi. “Mitä sinä etelän mies huijot?” – Niin, OFFi oli piilossa takalaukuissa eikä sitä pystynyt lennosta kaivamaan esiin. Huomenna se tuleekin kaveriksi etulaukkuun.

Viisi uutta kuntaa sain viherrettyä kuntakartalta: Sievi, Kalajoki, Alavieska, Merijärvi ja Pyhäjoki. Yksitoista kätköä ehdin hakemaan ja muutamaan muuhunkin olisi ollut saumat, mutta ajan säästämiseksi jätin ne toiseen kertaan. Kuva 1) on Sikanevan sillan kätköltä. Oulu – Seinäjoki juna sattui juuri sopivasti menemään ohi.

Ainoa merkittävä tapahtuma koko päivän aikana oli kun kuulin että jotain kolisi fillarin rakenteissa. Luulin ensin että se oli tieltä lentänyt kivi, mutta se olikin yksi ruuvi joka pitää takalokasuojaa paikoillaan. Hetken jaksoin kuunnella alkanutta kolinaa, mutta sitten oli pakko pysähtyä ja virittää nippusiteellä korjaus (kuva 2). Lokarin räminärokki hiljeni. Niin, voinee sitäkin pitää merkittävänä tapauksena kun Alavieskassa ajoin pellon ohi ja traktori oli siellä levittämässä jotain tököttiä pellolle. Sain siitä keuhkollisen ja henki meinasi salpautua. Melkoisen tujua ainetta oli. Jokusen minuutin keuhkoissa tuntui häijylle, mutta ohihan se meni.

Matkalla näkyi kavereitakin. Pari lehmää huuteli siinä jotain ohiajaessani, pakkohan oli pysähtyä. Eivät kuitenkaan tuntuneet olevan kiinnostuneita minusta. Kuvan 3) sain ottaa rauhassa ja jatkoin matkaa.

Muutaman oikean turistikuvankin sain otettua. Kuva 4) on Pyhänkoskelta, mutta siinä ei paljoakaan vettä virrannut. Paikalle sattunut paikkakuntalainen pariskunta ihmetteli myös veden vähyyttä. Paikalla oli hyppylauta (5), mutta tätäkään pariskunta ei suositellut nyt käytettävän, voi mennä pohjaan. Itse asiassa minulla ei käynyt edes mielessä käyttää sitä. Ei vaikka siellä olisi ollut vettä reunoille asti.

Tämä viimeinen (6) on otettu Pyhäjoen ylittävältä sillalta juuri ennen saapumista seuraavaan yöpymispaikkaan, Puttaan Kartanoon. Huomenna kohti matkan pohjoisinta kohdetta, Liminkaa.

English summary

Today was the best day and it felt like cycling again. The weather was warm and it was not so windy as earlier. However, this brought another problem: every time you stop, mosquitos and horseflies are dancing around you. Despite of these monsters, I managed to find caches from five new municipalities as planned.

There were two incidents on the road today. First problem came when I lost a screw from my mudguard and it started to keep noise. I had to stop and fix it with a cable tie. Perfect fix (picture 2). The other incident was at Alavieska. There was a tractor on the field spreading something to the field (poison / fertiliser?) Anyway, I inhaled a good amount of that stuff and it felt pretty bad. It took few minutes before I could breath normally again.

I managed to take some nicer pictures also. In picture 1, there is an Oulu – Seinäjoki train. The picture was taken from the new Sikaneva bridge where I was searching for a cache. Pictures 4 and 5 are from Pyhänkoski. A local couple was watching the rapid with me and they said that there is not much water at the moment. They didn’t recommend to use the springboard because you may go down to the bottom. Actually, I would not jump there even if the rapid was full of water.

Picture 6 is from Pyhäjoki. This is taken just before I entered my today’s lodging at Puttaan Kartano. Tomorrow towards the northmost place of my journey, Liminka.