2.8.2019 Pirttikoski – Liminka

Short English summary after the Finnish text.

Summary
Cycling: 89,9 km
Geocaches: 10

Päivän saldo oli kymmenen kätköä ja kolme uutta kuntaa: Raahe, Siikajoki ja Lumijoki. Liminka on jo ennestään kartalla, joten siitä ei uutta tule vaikka tuolla hotellin ikkunasta näkyvällä lintutornilla jaksaisi vielä illalla käydä.

Positiiviset palautteet majoituspaikoille: Aivan loistavasti toimii täällä asiakaspalvelu. Pirttikoskelta (Puttaan kartano) sain aamulla mukaani vielä evästä päiväksi lähtiessäni liikkelle ja kun olin tulossa tänne hotelli Liminganlahteen niin valmistauduin jo matkalla ostamaan jotain ruokaa mukaani. Lounastarjoilu päättyy kolmelta ja paikka menee kuudelta kiinni. Kysyin varovasti että onkohan jotain tarjolla ja sain viestiä että jos tulen ennen kuutta niin lämmittävät minulle ruokaa. Kun saavuin perille minua odotti täällä iso salaatti ja porokiusaus. Aivan mahtavaa! Eikä jää jälkeen Pietarsaaren Hotel Vega pari päivää sitten, aamupalat mukaan ja illalla olisi ollut tarjolla ainakin pyttipannua jos en olisi löytänyt sopivaa ruokapaikkaa lähimaastosta. Ei voi kuin tykätä <3

Vaihteeksi oli taas vilpoinen pyöräilypäivä. Tuulikin viritteli taas omaa puhinaansa jottei eilinen leppoinen tunnelma vahingossakaan toistuisi. Kettu juoksenteli tien yli muutaman kilometrin ajomatkan jälkeen. Meni niin vauhdilla ensin tietä pitkin ja hyppäsi sitten metsään etten ehtinyt pysähtyä ja ottaa kameraa esiin. Päivän eläinkuvana on sitten täällä Limingassa ikkunasta otettu kuva lampaista (1).

Ensimmäistä kertaa otin Google mapsin reitityksen käyttöön kun ohitin Raahea. Keskiviikkona Kokkolan ohituksessa olisin tällä välttynyt viime hetken ongelmilta kun keskustan kohdalla ei pyörällä saanut E8:ia ajaa. Vahingosta oppineena heitin hyvissä ajoin reitityksen päälle tänään Raahea lähestyessäni. Googlen reitti vei Raahen kaupunkiin ja siellä hyviä pyöräteitä pitkin takaisin E8:lle vähän Raahen keskustan jälkeen. Erittäin onnistunut valinta. Pikkaisen täytyy olla sen reitityksen kanssa varovainen, Google kun rupeaa kehottelemaan kääntymään vaikka välissä on vielä yksi tie. Eli kannattaa kartasta vilkaista mikä se oikea reitti on.

Koko tällä matkalla on ollut todella paljon näitä hylättyjä ja ränsistyneitä taloja. Liekö kaupungistuminen se ongelma, mutta aika aikaa kutakin.

Kivoja bussipysäkkejäkin oli matkalla (3). Riittäisivätköhän nämä estämään vandaaleja rikkomasta näitä meidän lasisia pysäkkejä pääkaupunkiseudulla? Vai pitäisikö ne kenties tehdä betonista? En siis tarkoittanut näiden kavereiden kenkiä.

Päivän purnaus: E8:lla Revonlahdelta kohti Liminkaa on todella onneton piennar. Periaatteessa piennar on riittävän leveä fillarille, mutta siitä on noin viisitoista senttiä rouhittu autojen tärinäuraksi. Ongelma on että tämä joskus jopa viisitoistasenttiseksi kutistunut piennar on vaarallinen ajaa. Kuvassa alle 40 cm käyttökelpoinen piennar, ei todellakaan kapein mitä matkalla oli, mutta tässä sai sentään fillarin pysäköityä vähän sivuun kuvan ottoa varten. Lastatulla pyörällä ei ole varaa heilua asvaltin reunaan tai tuohon rouhitun uran reunaan. Takarengas varsinkin haluaa sen jälkeen lähteä vetämään pyörää ihan omiin suuntiin. Tähän kun lisätään voimakas sivutuuli ja välinpitämättömät autoilijat jotka ajavat todella läheltä ohi, niin on suoranainen ihme että selvisin tänään siitä ilman suurempia vaaratilanteita. Eihän näitä teitä tietysti ole varsinaisesti pyöräilykäyttöön suunniteltu, mutta vaihtoehtoisia reittejä ei oikein ole.

Osin tuosta pientareen kapeudesta johtuen hyväksyin Lumijoelle vievän hiekkatien reitiksi, pääsin ainakin pois E8:lta. Tästä 13 kilometrin pätkästä varsinkin ensimmäinen kuusi kilometriä oli varsinaista “vaikut pois korvista” rytyytystä. Pelkäsin jo renkaiden puolesta, mutta yritin lohduttautua sillä että lapsena rullattiin vaikka minkälaisilla teillä eikä renkaat koskaan siihen puhjenneet. Silloin ei edes tiedetty pistosuojatuista gummeista mitään.

Matka on nyt puolessa öiden puolesta ja luultavasti myös kilometrienkin osalta. Huomenna matka jatkuu lounaaseen ja Seinäjoki rupeaa taas lähestymään.

English summary

Today’s achievement was ten caches in three new municipalities. But the most important thing today was the customer service in these northern lodging places. From two of them, I have got packed lunch with me in the morning and today when I arrived at Hotel Liminganlahti, they had saved me some lunch so that I didn’t have to cycle some ten more kilometers to find a restaurant. Of course, I had asked them beforehand if they serve still food until six or have they closed the kitchen already, which they did at 3 PM. But still, excellent service. I must say, I love this!

Today was once again a cooler day. Sun was shining for a few minutes during the day and it was more windy again: the truth must not be forgotten. I saw also a fox in the morning, but I didn’t manage to get a picture of it. However, I took today’s animal picture from my hotel window: a herd of sheep (picture 1).

Today, I used routing on Google maps for the first time when I was coming closer to Raahe. I didn’t want to hit the same problem as with Kokkola center and E8 two days ago, where you were not allowed to cycle on the main road. Google took me in to Raahe and via nice cycle paths I entered E8 again after Raahe. Good choice.

Some buildings along the route: In picture 2 there is an example of an abandoned house. These are very common in this area. People are moving more and more to cities and the old houses are left empty. In picture 3 there is a local bus stop. This looks quite nice, but could it help with fighting the hooligans who break the glass bus stops in the Helsinki region? I doubt, they should be made of concrete. No, I did not mean the hooligans’ shoes.

Picture 4 shows the shoulder of the road after Revonlahti towards Liminka. At this place, the usable shoulder is less than 40 cm and in some places it was something like 15 cms. This is really ridiculous, it is extremely dangerous to cycle on that narrow area when there is a heavy sidewind and people are passing you with unsafe margin. With fully loaded bike, the rear wheel tries to make quite interesting moves if it hits either the outer border or the bruised area on the other side. I decided to take a shortcut to Lumijoki via a gravel road (picture 5) even though it was slower. I almost lost all my fillings in my teeth during the first six kilometers. I was also afraid that my tires would not make it, but I was thinking our childhood when we were driving in every condition and tyres never broke. This couldn’t be worse.

I have now reached half way and tomorrow it is time to turn back towards south.