Minipyöräily 2020: 25.7, Karkkila – Riihimäki, 51.4 km

Eilinen päivitys: Päivä 1, 24.7, Espoo – Karkkila

Executive summary

Päivän saldo: 51,4 km pyöräilyä, viisi löydettyä kätköä ja muutama ohitettu. Auringonpaistetta ja sadetta.

Today’s achievement: 51,4 km cycling, five found caches and few skipped. Sunshine and rain.

Ja varsinainen tarina

Tehtaan hotelli Karkkilassa oli varsin idyllinen paikka. Huone (kuvassa) ei sen sijaan ollut mikään tilaihme, mutta mitäpä sitä nyt olisi muuta tarvinnutkaan kuin sängyn ja sähköpistokkeita. Laitteet ovat jopa nälkäisempiä kuin minä. Keittiö ja oleskelutila oli yhteinen mistä löytyi myös tv joka istui hiljaa nurkassaan koko vierailuni ajan. Aamupala tuli myös tuohon keittiöön ja kahvinkeitin yms. mukavuuden löytyivät sieltä. Parasta oli kuitenkin palvelu: olin juuri tulossa vähän ennen ysiä illalla huoneeseen kun puhelin soi. Hotellilta soitettiin ja kysyttiin että pidetäänkö keittiö vielä auki jos minä haluan tulla syömään. Sehän sopi minulle mainiosti joten työntekijät saivat vähän jatkoaikaa ja minä ruokaa. Loistavaa asiakaspalvelua.

Aamulla ylisuuren aamupalan jälkeen vuorossa oli siirtyminen pyörälle ja sen suuntaaminen kohti Riihimäkeä. Myslikulhon olisin voinut hyvin jättää väliin mutta toisaalta tällä vältti lounaan tarpeen kokonaan. Alkuun oli vähän turpea olo kuitenkin. Pyöräkin vingahti välillä. Rasvasin sen.

Alkumatka oli aurinkoista ja jopa Suomen nykyiseen säätilaan nähden lämmintä. Ei toki niin lämmintä että olisin edes harkinnut takista luopumista, mutta ihan hyvä kuitenkin. Siinä polkiessa ajattelin jossain vaiheessa että kuntoni on todella … huono ja minun pitäisi alkaa oikeasti ehkä tekemään jotain sen eteen. Hirveää rykimistä tuntui eteneminen olevan koko ajan, hiki valui ja nopeus lähenteli nollaa. Näin hotellilla vilkaisin sitten aamupäivän korkeuskäyrää ja todellakin ensimmäiset 20 kilometriä olikin melkein pelkkää nousua. Ei jyrkkää, mutta pientä ja tasaista ylämäkeä jatkuvasti. Ehkä kuntoni ei ole kuitenkaan niin huono.

Kahdelle kätkölle pysähdyin ennen Loppia ja yhden jätin väliin (Pilpalan lättähattu) sillä tuo kahvila oli täynnä porukkaa. Ihan kivalta paikalta se näytti: kahvila oli rakennettu vanhaan lättähattuun, mutta minun olisi pitänyt olla paikalla tuntia aikaisemmin niin paikka olisi ollut vielä kiinni. En kehdannut pysäköidä vankkuriani sinne ja lähteä etsimään ihmisten joukosta piilotettua pakasterasiaa. Yhden uimarannan (kuvassa alla) sekä luontopolun parkin kätköt hain vielä loistavassa säässä. Uimaranta ei ehkä ihan vedä vertoja rannikon pitkille hiekkarannoille, mutta olihan tämä ihan sympaattinen paikka.

Jotta kaikki ei olisi kuitenkaan aivan täydellistä niin tuo sään muutoksen hetki lähestyi. “0km Loppi” -purkilla, jonka myös jätin väliin jästien takia, katselin että uhkaavia pilviä alkoi lähestyä (kuva alla). En vielä tässä vaiheessa katsonut aiheelliseksi toimeentua, mutta oletin että kohta on hetki jolloin sadesuojaukselle tulee olemaan taas tarvetta.

Seuraava kätkö, “Hups taskut vuotaa – Loppi”, oli huoltoaseman pihalla mutta niin syrjässä että näilläkin varusteilla kehtasi lähteä sitä etsimään. Katsoin siellä vielä sadetutkasta että sade oli lähestymässä joten virittelin sitten sadesuojat laukulle ja itselle sadetakin päälle. Ja matka jatkui.

Jostain ihmeellisestä päähänpistosta ajattelin käydä tienvarsikahvilassa kahvilla. En ollut sitä suunnitellut vaan olin ajatellut ajaa Riihimäelle ja käydä siellä ostamassa jotain purtavaa. Otin kahvin ja munkin ja menin istumaan pöytään. Katsoin ulos ja vettä tuli taivaan täydeltä. Joskus minullakin käy “munkki” (pun intended). Odottelin siinä rauhassa kunnes pahin sade meni ohi ja jatkoin matkaa. Koko loppumatkan tuli kuitenkin pientä tihkua, joten mukavuudessa oli selkeästi parantamisen varaa.

Matka siis jatkui tihkusateessa ja kaksi purkkia kävin hakemassa vielä ennen Riihimäkeä. Pari skippasin taas ihan vain sen takia ettei huvittanut lähteä kaatosateen kastelemaan metsään. Saldoksi pyörämatkalta jäi siis viisi löytöä.

Perille saavuttuani, ennen kuin ehdin edes kysyä fillariparkista, minun pyöräni ohjattiin tällä hetkellä käyttämättömään kokoushuoneeseen. Ihan loistavaa, ainakaan sitä ei kukaan tuhoa tai varasta yön aikana. Kuivuessaan tosin kaikki roskat tulevat putoamaan lattialle. Se ei kuulema haittaa.

Kun pääsin huoneeseen ja aloin purkaa tavaroita, huomasin että jostain on lurkkinut vesi sisään laukkuun. Tutkin laukun suojan mutta se näytti olevan aivan ehjä joten ainoa vaihtoehto on että suoja on ollut huonosti laukkujen päällä. Potentiaalisia paikkoja mistä se voi jäädä huonosti on muutama, mutta jännittävintä oli se että päällimmäisen laukun päällimmäiset tavarat olivat märkiä. Ja se osa laukusta oli visusti suojan alla. Tämä jäänee mysteeriksi. Hiustenkuivaajalla (kuva) kuivailin sitten kamoja niin että pääsin ulos ja syömään.

Vähän paremmalla km / löytö -suhteella toimin illalla kun hain kaksi kätköä kaupunkialueen välittömästä läheisyydestä 7 km:n kävelylenkillä. Oli pakko lähteä liikkeelle että vältin hotellikuoleman. Nyt sen sijaan istun huoneessa, syön pähkinöitä, juon lonkeroa ja sivusilmällä katselen vanhaa Shakaali-leffaa (mm. Bruce Willis). Kohta nukkumaan niin että jaksaa huomenna kelailla takaisin kotiin.