Author: petri.a.laari

2021 was my first full calendar year with cycling since 1986, and yes, that was the time before I got my driver’s license. The beginning of 2021 was really cold, and there is one story already about that: Cycling during winter (Nov ’20 – Apr ’21).

I didn’t do any longer trips this year and the daily tours were mainly between 20 and 35 km and almost always on the same route Espoo center – Kivenlahti – Jorvas. The reason for that is that I want as little crossings and as little traffic as possible because I’m always listening to audio books. All disturbance is bad. I did only a couple of little longer trips during my summer vacation. During the year I managed to cycle 5300,2 km which was pretty good for me. Best year anyway. And yes, I had to make an extra 2 km detour on the last day to get that 5300 milestone.

As the bridge in Kivenlahti has become very familiar to me and it is the only point on the route that has some views, the only good pictures that I have are also from there. The first one is a winter panorama, and the next one is a more green picture from the same bridge.

Regarding practicalities, i.e. bike service, I had to replace the transmission cable twice which was annoying. Both times I changed it to the cheapest one (1,99€, Motonet), but I suppose I should have learned my lesson already on the first time as it lasted only 3200km. Next time I’ll buy something else and I should change it in the spring BEFORE it breaks again.

In addition to the normal change of chains and the rear cogs during the spring service, the crank bearing was also damaged and it had to be changed. Total: 250€. Not cheap. During the summer I replaced my ten-year old shoes with new ones.

Fortunately, the back tyre (Continental, >30€, Motonet) has been there already 7100 km, which is way much more than what the Biltema cheap ones (~10€) did. I had a couple of them earlier and they barely lasted 2000 km before they were completely dead.

For bike service I used 445€ during the year, including the mentioned service plus a new front rim with a summer tyre. The old rim with the winter tyre I saved for winter use only. It is “slightly” easier to change the whole rim than to change the tyre twice a year (you save the money, but neither time nor nerves).

The end of the year was again cold and we got quite early snow and freezing temperatures. Cannot complain, it is much better than +1C and rain.

Last night I had a dream that I was cycling and suddenly the whole front break was loose and dropped between the spokes. I managed to fix it on the road although there was lots of snow and it was cold which is the actual situation now. So, let’s hope this was not a premonition for today.

The last time I was cycling throughout the winter was in 1988 when I was still at high school in Hanko. The distances were short, like 1-2 km, and cycling was mandatory to get from one place to another, definitely not for exercising. I remember that it sucked, but now after this winter I would say that it was a piece of cake at that time.

I have usually used my exercise bike during the winter – from October to April – but it has always been extremely boring. Even if I watch movies or series at the same time, it is still pretty much impossible to continue over 45 minutes (or even 30) on the bike. What I did was checking every 30 seconds what time was if I could already stop.

Last fall I decided that I’ll try to continue my outdoor cycling as long as possible. Christmas came, new year was passed and suddenly we had cold, a lot of snow and I was cycling in the middle of the winter. Surprise, this was a pretty long and cold winter with lots of snow compared to the previous years. There were some days when I had to skip cycling either due to too cold weather (below -20C) or too much snow that they didn’t had yet managed to plough away. With -20C it was not completely impossible, but fingers and feet started to get cold at that temperature quite quickly. I tried it a couple of times, but I had to shorten my normal route.

In general in Espoo area the roads were quite well ploughed. However, sometimes I was just too early out (6.30 am) and the ploughing had not reached those roads that I used. There were also some roads that were clearly not high priority and they were not ploughed when I was cycling there. But I’m not complaining, it is impossible to clean all the roads immediately in the morning, especially the smaller ones that are not in heavy use.

My plan was to cycle on four mornings during the work week before starting my remote work – yeah, due to Covid, we have been working remotely already over one year now. From the summer’s ~30 km route, I shortened it first to 25 km and then to 20 km when it was getting colder. Now when the weather is getting warmer, I’m getting back to the longer routes. What I noticed was that it was really refreshing to do cycling in the morning and I felt much more focused and energetic when I was back at home, opened my laptop and started to work..

Now, the spring is here and we are quickly moving towards summer. I think it is a good time to summarise this winter. During the past five months since the beginning of November, I have been cycling 1723 km of which most of the time with temperatures below zero (or then in a very wet conditions with 0C to +5C, but those mornings were rare) . Snow or icy roads have not been a big problem as the roads are quite well ploughed.

The mandatory purchase for the bike was a spike tyre in front as with the normal tyre it would have been way too slippery. Otherwise, I didn’t do anything special for the bike, but continued from the autumn towards the winter just doing some basic regular maintenance. The gears were mainly frozen during the winter and I was using only the center sprocket of the cassette. It was quite ok also on uphills. Brakes were not working properly before I bought new brake pads. The old ones obviously didn’t like it when the temperature went below zero.

For clothing I was using my existing long underwear and I took my old downhill skiing jacket again to use. I never bought any warmer pants, but it seems that with the additional underwear, the summer pants were enough. Maybe next winter I’ll buy something warmer, mainly to block the hole between my legs and boots. I was using ice fishing boots that were really warm but there was a few cm gap, where the cold air got in (and sometimes also snow, which is really annoying). The boots cost something like 20€ so they were really worth the money.

The biggest problem with clothes were gloves. My fingers tend to get white and cold already at below +10C temperatures (Raynaud syndrome), so I was using my downhill skiing gloves as they were the warmest that I have. However, at -20C even they were not warm enough but I could not find any warmer ones that were not big and clumsy. Under helmet I was using a balaclava for motorcyclist. A cheap one, though, and that I need to replace next year, maybe with a slightly warmer one.

Short summary: this winter was a really positive experience. If nothing big happens before next winter, I will do the same.

Now it’s a good time to make a summary about my cycling during the past ten years. I created my Runkeeper account in the beginning of 2011 so all activities after that are listed there. All my older statistics with my old Polar have been lost, they were on my local computer at that time and I just don’t know what happened with them. Cloud is great.

During this ten year period I have cycled 17.299.9 km (picture). Cycling has been the main activity for the past few years and 2020 was clearly the best year ever with 4142 km. The difference is that this year was the first year with some winter(ish) cycling and that has continued during 2021. I think my previous experiences with winter cycling are from 1980’s when it was the only way to get to the high school

Other activities that I have recorded include 505 km running until 2015 when my knee decided that it’s not a good activity and 1419 km rollerblading 2011-17. No stats available on my boring indoor exercise cycling.

Päivä 1: 24.7, Espoo – Karkkila
Päivä 2: 25.7, Karkkila – Riihimäki

Executive summary:

Kolmen päivän pyöräilyn viimeinen päivä: Riihimäki – Espoo. Matkaa tuli tälle pätkälle 75,5 km. Lämmin ja aurinkoinen päivä mutta ei kuitenkaan liian kuuma. Täydellinen pyöräilypäivä.

The last day of the three day cycling tour: Riihimäki – Espoo. My route was 75,5 km. The day was sunny and warm, but not too hot. So, it was a perfect day for cycling.

Pitempi tarina

Kolmas ja viimeinen päivä lähti käyntiin tukevalla aamupalalla hotellin ravintolassa. Todella hiljaista oli, pari kaveria siellä oli syömässä kun tulin paikalle mutta hekin häipyivät kohta omille teilleen. Minä sinne jäin yksin kiskomaan leipää, pekonia ja munakasta. Ja kahvia. Koronan vaikutukset ovat selvästi havaittavissa, koskaan en ole näin hiljaisella aamupalalla ollut hotellilla.

Päivä oli vihdoinkin sellainen kuin pyöräillessä pitäisi ollakin. Lämmintä vähän yli 20 astetta ja aurinko paistoi koko ajan. Jostain kumman syystä kuitenkin tuuli oli äitynyt juuri tälle päivälle varsin navakaksi ja aivan yllättäen se tuli etelästä suoraan vasten nokkaa. Mutta edes tuuli ei harmittanut polkiessa kun sää oli muuten loistava.

Hyvinkäälle ei ollut pitkä matka ja pysähdyin ennen kaupunkialuetta ensimmäiselle kätkölle. Siellä meinasi käydä kylmät kun en millään vihjeen mukaisesta paikasta löytänyt purkkia. Toki näitä sen vihjeen mukaisia paikkoja oli useampia, mutta kesti kuitenkin melko kauan ennen kuin laajensin etsintäaluetta ja kätkö löytyi lopulta noin 20 metrin päässä GPS:n ilmoittamasta koordinaattien nollapisteestä. Toiselle kätkölle, “Kone”, yritin löytää fillarilla tietä mutta jostain syystä tämä tuotti melkoista tuskaa. Lastatun pyörän kanssa ei useamman 180 asteen mutkan tekeminen ollut miellyttävää. Olisi suosiolla pitänyt laittaa puhelimen navigaattori käyttöön heti kaupunkialueelle saavuttaessa. Lopulta löysin tieni purkin viereen, mutta se olisi vaatinut pientä kiipeilyä kallionkielekkeelle ja kun mieliala oli melkoisen vi..harmistunut niin polkaisin itseni vauhtiin kohti seuraavaa etappia.

Kun suuntasin pois Hyvinkäältä, poimin vielä matkalta pari tien varressa ollutta helppoa kätköä läheltä kaupunkialuetta. Näiden jälkeen en millään jaksanut tuota kuormahevosta pysäköidä enää parin sadan metrin välein joten muutaman tällaisen helpon jätin väliin niin että sain matkantekoon vähän vauhtia.

Hyvinkäältä lähdettyäni ajattelin pysähtyä kahvilla jossain sopivassa kuppilassa. Oli varsin omituista kun koko loppumatkalla oli tasan yksi kahvila mutta sekään ei ollut auki (kuva yllä). Hukkaan pysähdys ei mennyt sillä yksi kätkö oli sentään parkkipaikan lähettyvillä ja sen poimin ohimennen.

Matka jatkui ja muutaman kilometrin ajettuani ja yhdellä välipurkilla käytyäni tuli vastaan “Rotta ver2.0” joka oli sijoitettuna kätevästi ojaan lähelle vesirajaa. Tästä johtuen mm. kenkä kastui mutta purkki löytyi aika nopeasti ja tästä on todistekuva alla.

Parille kätkölle jaksoin vielä loppumatkasta pysähtyä, mutta en sen enempää. Kotiin teki jo mieli. Matka sujui ilman ihmeellisyyksiä ja olin jo hyvissä ajoin iltapäivällä kotona. Viimeisenä päivänä fillari rupesi tosin pitämään ihmeellistä naksumista ja lähteeksi arvelin vasenta lukkopoljinta. Katsotaan jos sen saisi vielä pelkästään putsaamalla toimimaan kunnolla.

Kokonaisuudessaan matkan saldo oli siis 182,6 km ja vajaa seitsemän kilometriä Garminilla dokumentoitua kävelyä Riihimäellä. Geokätköjä matkalla löytyi 18. Kaikin puolin siis hyvä reissu.

Eilinen päivitys: Päivä 1, 24.7, Espoo – Karkkila

Executive summary

Päivän saldo: 51,4 km pyöräilyä, viisi löydettyä kätköä ja muutama ohitettu. Auringonpaistetta ja sadetta.

Today’s achievement: 51,4 km cycling, five found caches and few skipped. Sunshine and rain.

Ja varsinainen tarina

Tehtaan hotelli Karkkilassa oli varsin idyllinen paikka. Huone (kuvassa) ei sen sijaan ollut mikään tilaihme, mutta mitäpä sitä nyt olisi muuta tarvinnutkaan kuin sängyn ja sähköpistokkeita. Laitteet ovat jopa nälkäisempiä kuin minä. Keittiö ja oleskelutila oli yhteinen mistä löytyi myös tv joka istui hiljaa nurkassaan koko vierailuni ajan. Aamupala tuli myös tuohon keittiöön ja kahvinkeitin yms. mukavuuden löytyivät sieltä. Parasta oli kuitenkin palvelu: olin juuri tulossa vähän ennen ysiä illalla huoneeseen kun puhelin soi. Hotellilta soitettiin ja kysyttiin että pidetäänkö keittiö vielä auki jos minä haluan tulla syömään. Sehän sopi minulle mainiosti joten työntekijät saivat vähän jatkoaikaa ja minä ruokaa. Loistavaa asiakaspalvelua.

Aamulla ylisuuren aamupalan jälkeen vuorossa oli siirtyminen pyörälle ja sen suuntaaminen kohti Riihimäkeä. Myslikulhon olisin voinut hyvin jättää väliin mutta toisaalta tällä vältti lounaan tarpeen kokonaan. Alkuun oli vähän turpea olo kuitenkin. Pyöräkin vingahti välillä. Rasvasin sen.

Alkumatka oli aurinkoista ja jopa Suomen nykyiseen säätilaan nähden lämmintä. Ei toki niin lämmintä että olisin edes harkinnut takista luopumista, mutta ihan hyvä kuitenkin. Siinä polkiessa ajattelin jossain vaiheessa että kuntoni on todella … huono ja minun pitäisi alkaa oikeasti ehkä tekemään jotain sen eteen. Hirveää rykimistä tuntui eteneminen olevan koko ajan, hiki valui ja nopeus lähenteli nollaa. Näin hotellilla vilkaisin sitten aamupäivän korkeuskäyrää ja todellakin ensimmäiset 20 kilometriä olikin melkein pelkkää nousua. Ei jyrkkää, mutta pientä ja tasaista ylämäkeä jatkuvasti. Ehkä kuntoni ei ole kuitenkaan niin huono.

Kahdelle kätkölle pysähdyin ennen Loppia ja yhden jätin väliin (Pilpalan lättähattu) sillä tuo kahvila oli täynnä porukkaa. Ihan kivalta paikalta se näytti: kahvila oli rakennettu vanhaan lättähattuun, mutta minun olisi pitänyt olla paikalla tuntia aikaisemmin niin paikka olisi ollut vielä kiinni. En kehdannut pysäköidä vankkuriani sinne ja lähteä etsimään ihmisten joukosta piilotettua pakasterasiaa. Yhden uimarannan (kuvassa alla) sekä luontopolun parkin kätköt hain vielä loistavassa säässä. Uimaranta ei ehkä ihan vedä vertoja rannikon pitkille hiekkarannoille, mutta olihan tämä ihan sympaattinen paikka.

Jotta kaikki ei olisi kuitenkaan aivan täydellistä niin tuo sään muutoksen hetki lähestyi. “0km Loppi” -purkilla, jonka myös jätin väliin jästien takia, katselin että uhkaavia pilviä alkoi lähestyä (kuva alla). En vielä tässä vaiheessa katsonut aiheelliseksi toimeentua, mutta oletin että kohta on hetki jolloin sadesuojaukselle tulee olemaan taas tarvetta.

Seuraava kätkö, “Hups taskut vuotaa – Loppi”, oli huoltoaseman pihalla mutta niin syrjässä että näilläkin varusteilla kehtasi lähteä sitä etsimään. Katsoin siellä vielä sadetutkasta että sade oli lähestymässä joten virittelin sitten sadesuojat laukulle ja itselle sadetakin päälle. Ja matka jatkui.

Jostain ihmeellisestä päähänpistosta ajattelin käydä tienvarsikahvilassa kahvilla. En ollut sitä suunnitellut vaan olin ajatellut ajaa Riihimäelle ja käydä siellä ostamassa jotain purtavaa. Otin kahvin ja munkin ja menin istumaan pöytään. Katsoin ulos ja vettä tuli taivaan täydeltä. Joskus minullakin käy “munkki” (pun intended). Odottelin siinä rauhassa kunnes pahin sade meni ohi ja jatkoin matkaa. Koko loppumatkan tuli kuitenkin pientä tihkua, joten mukavuudessa oli selkeästi parantamisen varaa.

Matka siis jatkui tihkusateessa ja kaksi purkkia kävin hakemassa vielä ennen Riihimäkeä. Pari skippasin taas ihan vain sen takia ettei huvittanut lähteä kaatosateen kastelemaan metsään. Saldoksi pyörämatkalta jäi siis viisi löytöä.

Perille saavuttuani, ennen kuin ehdin edes kysyä fillariparkista, minun pyöräni ohjattiin tällä hetkellä käyttämättömään kokoushuoneeseen. Ihan loistavaa, ainakaan sitä ei kukaan tuhoa tai varasta yön aikana. Kuivuessaan tosin kaikki roskat tulevat putoamaan lattialle. Se ei kuulema haittaa.

Kun pääsin huoneeseen ja aloin purkaa tavaroita, huomasin että jostain on lurkkinut vesi sisään laukkuun. Tutkin laukun suojan mutta se näytti olevan aivan ehjä joten ainoa vaihtoehto on että suoja on ollut huonosti laukkujen päällä. Potentiaalisia paikkoja mistä se voi jäädä huonosti on muutama, mutta jännittävintä oli se että päällimmäisen laukun päällimmäiset tavarat olivat märkiä. Ja se osa laukusta oli visusti suojan alla. Tämä jäänee mysteeriksi. Hiustenkuivaajalla (kuva) kuivailin sitten kamoja niin että pääsin ulos ja syömään.

Vähän paremmalla km / löytö -suhteella toimin illalla kun hain kaksi kätköä kaupunkialueen välittömästä läheisyydestä 7 km:n kävelylenkillä. Oli pakko lähteä liikkeelle että vältin hotellikuoleman. Nyt sen sijaan istun huoneessa, syön pähkinöitä, juon lonkeroa ja sivusilmällä katselen vanhaa Shakaali-leffaa (mm. Bruce Willis). Kohta nukkumaan niin että jaksaa huomenna kelailla takaisin kotiin.

24. 7.2020: Espoo – Karkkila, 55,5 km

Executive summary:

55,5 kilometriä josta (liian iso) osa sateessa. Kolme löydettyä kätköä, muutama ajanpuutteen, hiekkatien tai märän metsän takia skipattua purkkia ja kiire hotellille joka oli menossa yhdeksältä kiinni.

55,5 kilometers, of which too many in rain. Three found geocaches and few skipped ones due to lack of time, bad roads, or wet forrest. I was also in a hurry to reach the hotel before they closed at 9pm.

Pitempi tarina (Finnish only):

Säätiedotuksen mukaan sateen piti olla ohi tältä päivältä ja sen piti olla korkeintaan rankaisemassa turkulaisia. Siinä ei olisi ollut mitään väärää. Vettä tuli kuitenkin tunnin ajan siihen malliin että Nooakin olisi voinut pitää omaa sadettaan lähinnä tihkusateena ja koko paatin olisi voinut jättää rakentamatta. Hän ei tiennyt sanontaa “minkä sade kastelee, sen kesä kuivaa”. Säätiedotukset eivät tiedä mitään ja sanonnatkin ovat hanurista.

Mielialan ollessa vesisateessa hehkeimmillään päätin pysähtyä hetkeksi Veikkolassa bussipysäkille. Vaarantava virhe: hiljensin jo vauhtia pysähtyäkseni ja irroitin kengät lukoista vasta viime hetkellä. Tai ainakin toisen. Toinen ei suostunut irtoamaan joten pyörä pysähtyi ja minä kaaduin suorin vartaloin vasemmalle kyljelleni. Opetus: irrota lukot aina hyvissä ajoin ennen suunniteltua pysähtymistä. Tiesin tämän jo ennestään, mutta jostain syystä ihminen on vaan niin tyhmä ettei ota opikseen tällaisissa yksinkertaisissa asioissa.

Kaatumisesta syntyneet vauriot jäivät vähäisiksi, mukaan pakattu viinipullo säilyi ehjänä (varmistus vasta hotellilla) ja vasempaan polveen tuli vain muutaman sentin naarmu. Sateella tuo haavan tuottama pieni verimäärä levisi kuitenkin vähäisestä katastrofaaliseksi ja lopputulos oli kuin minulta olisi joku yrittänyt sahata jalkaa irti siinä kuitenkaan onnistumatta. Sateessa ei taas huvittanut kaivaa sadehuppujen alta takalaukuista paperia joten annoin asian olla ja ajoin rivon näköisenä loppumatkan. Jotain hyvää sentään tässäkin oli: en ollut laittanut sadehousuja jalkaan koska ilma oli suhteellisen lämmin joten ne säilyivät laukuissa ehjänä. Kaatuessakin voi siis säästää.

Kätköjäkin piti matkalla etsiä. Suunnitelmat olivat huimat, olihan minulla listattuna kymmenkunta mahdollista kätkettyä rasiaa jotka olisivat helppoja ja lähellä tietä. Ensimmäisellä purkilla Huhmarissa satoi, mutta kätkö oli vielä siedettävästi saatavilla joten lompsin metsään, loggasin purkin ja jatkoin matkaa. Pari suunniteltua kätköä jätin sen jälkeen väliin kun en ollut ajatellut että täälläkin voisi olla hiekkateitä. Mihin ne meidän verorahat on käytetty? En viitsinyt lähteä siinä sateessa (tihkusadetta enää tässä vaiheessa) koluamaan kuraista hiekkatietä, joten jätin suosiolla nuo suunnitellut jemmat väliin ja jatkoin matkaa päällystetyllä väylällä. Helppouskin on siis hyvin suhteellista.

Nummelassa olisi ollut vähän enemmänkin löydettävää, mutta lähtö oli ollut aika myöhäinen työpäivän jälkeen ja hotelli Karkkilassa oli menossa kiinni yhdeksältä joten oli syytä pitää jonkinlaista vauhtia koko ajan. Yhden kätkön hain ulkoilupolun varrelta, mutta märässä metsässä talsiminen oli äärimmäisen tylsää. Pari muutakin vastaavaa olisi ollut haettavissa saman väylän varrelta, mutta jätin ne taas suosiolla väliin. Ei sinne märkään viitsinyt mennä. Pyöräilykengät olivat kyllä jo tässä vaiheessa läpimärät joten sen suhteen ei olisi ollut mitään syytä jättää väliin. Jätin kuitenkin.

Olkkalassa ajattelin poiketa isolta tieltä pois ja kävin hakemassa yhden bussipysäkkikätkön. Sekin oli vähällä jäädä löytymättä kun pinna oli auringon pilkotuksesta ja sateen loppumisesta huolimatta vielä jonkin verran kiristyneenä. Siinä mielentilassa fiilis “heti mulle kaikki nyt” on vallitseva ja etsiminen on silloin jossain määrin ankeaa. Löytyi se hyvin piilotettu kätkö kuitenkin inhimillisessä ajassa ja pääsin jatkamaan matkaa.

Neljättä kätköä kävin etsimässä nimikkotieni varrella, mutta nyt oli jo kello niin paljon etten viitsinyt kauaa käyttää aikaa siihen. Kun ei heti löytynyt niin ei sitten. Harmi. Onneksi kuitenkin lähdin menemään kohti hotellia sillä ravintola oli juuri menossa kiinni kun saavuin perille. Pikasuihkun kautta ehdin vielä syömään joten päivä oli lopulta pelastettu siltä osin kuin se oli mahdollista.

Minä, pyörä ja hyvä sää on sellainen karvas kolminaisuus että joku niistä puuttuu aina. Viime kesän kierroksella välillä satoi ja välillä lämpötila oli aamulla pakkasen puolella. Varsinaista lämmintä ei koko kymmenen päivän kierroksen aikana ollut kertaakaan vaan takki päällä sai suhista ympäri Pohjanmaata. Nyt oli sentään muutaman asteen lämpimämpää mutta ei silti kesäistä vaikka parasta heinäkuun aikaa vietetään.

Short English summary at the end of the story.

Summary
Cycling: 83.5 km
Geocaches: 6

Tähän päättyi tämä kymmenen päivän tuskien taival. No, oli siinä monta hyvääkin hetkeä, mutta jostain syystä tuuli kykeni kääntymään vastaiseksi lähes koko matkan ajan: viisi päivää pohjoistuulta, sen jälkeen kääntyi länteen ja tänään vihdoin suoraan etelään. Vähän lämpimämpää olisi saanut myös olla, ei ole järin mukavaa lähteä aamulla liikenteeseen kun lämpömittari keikkuu vain muutaman asteen plussalla. Jostain syystä tuulesta tulee väkisin mieleen tämä hölmöläisten juttu:

Hölmöläisten porukka oli soutamassa kylille kirkkoon hirveään vastatuuleen. Jossain vaiheessa matkaa kuului soutajien joukosta:
“Hyvä Jumala, anna tuulen kääntyä toiseen suuntaan ennen kuin palaamme. “

Kaiken kaikkiaan Garmin rekisteröi 849 kilometriä (reitti, kuva 1 alla), löysin 100 geokätköä saaden täyteen 4000 loggausta ja sain 29 uutta kuntaa kartalla vihreäksi (kuva 2). Muutamaksi kesäksi jäi näköjään vielä pyöräiltävää, vaikkapa lapista Lappeenrantaan. Tai sitten ei…

[googlemaps https://www.google.com/maps/d/u/0/embed?mid=1FHdRnbWKhKzG9T1J1et3Xtqb8bMPnDO5&w=640&h=480]

Joku ihmisen psykologiaa ymmärtävä voisi ehkä kertoa mikä tässä on kaiken takana: Vaikka päivä olisi ollut täynnä vastatuulta, kylmää ja muita ongelmia, niin hetki suihkun, ruuan ja lepäämisen jälkeen tuntui ettei mitään ongelmia ole ollutkaan. Selittämätön juttu minulle. Myös vielä metri ennen viimeistä hotellihuonetta olin varma etten ikinä lähde mihinkään pyörämatkalle varsinkin kun viimeiset 40 kilometriä olivat kovaa vastatuulta ja vesisadetta, mutta kun pari tuntia oli kulunut niin ei se niin mahdottomalta ajatukselta tuntunut enää.

Tämän päivän voi jakaa kolmeen osaan: 20 kilometriä kylmää, 20 kilometriä lämmintä ja heikkoa mutta miellyttävää myötätuulta, 20 kilometriä hirveää vastatuulta ja 20 kilometriä vastatuulta ja sadetta. Ensin vi… harmitti, sitten oli todella hyvä fiilis ja sen jälkeen taas vähemmän hyvä. Suurin ongelma oli varmaankin omassa päässä; mitä lähempänä loppu on, sen tuskallisemmaksi matka käy.

Päivän ensimmäinen purkki löytyi vanhalta hiekkakuopalta (kuva 3). Hiekasta ei enää tietoakaan, mutta sameaa vettä oli tarjolla pienen järven verran. Kauhavallakin poikkesin loggaamassa kunnan 0-pisteen purkin, eli kunnan pisteen josta virallisesti kaikki etäisyydet mitataan muihin paikkoihin. Suomen ilmavoimatkin oli edustettuna käytöstä poistetulla koneella (kuva 4)

Mukaan tarttuneita juttuja:
– Fillarissa pitää olla parempi jalka niin että sen voi kamojen kanssa jättää seisomaan jalan varaan. Normijalalla ja 25 kilon kuormalla täytyy aina etsiä muita nojauspaikkoja
– 60-80 km on paras päivämatka, pitemmät syö turhaan energiaa ja myös aikaa jos aikoo kätköillä matkalla
– Vapaapäivät: vaihtoehtoina on yöpyä kaksi yötä joka paikassa ja ajaa pitempi matka välillä, tai sitten täytyy oikeasti pitää yksi vapaapäivä esim. 4-5 päivän välein lyhyemmilläkin siirtymämatkoilla. Lihaksista loppuu teho muuten. (Ei koske kovakuntoisia kavereita jotka vetää vaikka asuntovaunua perässään 300 kilometriä fillarilla ja juoksee sen jälkeen iltalenkillä maratonin alle 4 tunnin.)
– Kekkosen ohje: käy kusella aina kuin mahdollista. Tätä kannattaa noudattaa.

Mutta tämä blogi päättyy nyt tähän. Palaan asiaan ehkä joskus tulevina vuosina.

English summary

Ten days of cycling in the Ostrobothnia area. Total 849 kilometers (picture 1), 100 logged geocaches and 29 new municipalities (picture 2). For some weird reason, the wind was mostly headwind. During the first five days, there was a clear north wind. After that it turned to west and today it was a direct south wind. So, the worst possible scenario for me.

Today I had various feelings: first 20 kilometers were quite cold, the next 20 kilometers were sunny and warm, the following 20 I had hard headwind and the last 20 kilometers was suffering with headwind and rain. Picture 3 is an old sandpit, where I logged today’s first geocache. I also visited quickly Kauhava (picture 4), where is also an old Hawk in the city center.

There were some things that I noticed during the trip:

• The bike’s stand must be better than the normal “one leg”; with +25 kg mass, a normal stand is not enough and you have to find some other support for the bike when parking
• Best day trip is 60-80 km, then you have also time to check things, OR an alternative: every second day “off” and stay two nights at a same place with longer day trips between.
• Kekkonen (former president of Finland): Every time you have a chance, take a leak. This is an extremely important advice.

This is the end of this blog. I may be back in the future, but I cannot say for sure that “I’ll be back.”

Short English summary after the Finnish version

Summary
Cycling: 108,5 km
Geocaches: 19

Lestijärvi, Halsua, Veteli, Evijärvi ja Lappajärvi hyppäsivät tänään geokartalleni. Päivä alkoi jälleen viileästi kuten kuvassa 2 näkyy. Nopeasti lämpötila nousi mutta ei ihan lähelle luvattua 20 astetta.

Aamulla Hohto-hotellista herättyäni, kävin aamupalalla jossa olinkin yllätys yllätys ainoa. Juteltiin siinä sitten samalla aamuvuoroon tulleen työntekijän kanssa matkailusta ja kätköilystä. Ennen kuin lähdin, tuli paikalle pari maalaria jotka jäivät sitten aamupalalle. Esitellessäni kätköilyä, totesin että siinä majoituksen lähellä on heti kaksi purkkia, mitä en ollut alkuperäiseen matkasuunnitelmaan merkannut. Täytyihän ne poimia, kuva 3 on toisesta niistä. Alla virtasi Hirvikoski.

Tänään kaikki sujui melko lailla suunnitelmien mukaan. Ei tarvinnut harrastaa kommunikaatiota, fillari toimi (paitsi se naksutus joka alkoi eilen, mutta yritin unohtaa sen) ja itsekin sain tankattua menoainetta niin paljon että lihakset toimivat paremmin loppuun asti kuin eilen. Matkaa kertyi kuitenkin enemmän kuin oletin eli 108,5 km, hyvänä puolena oli että ehti etsiä kätköjäkin ihan mukavasti. Tänään sain kasaan 19 ja nyt olen vain kuuden purkin päässä 4000:sta. Kuvassa 4) muumiaiheinen kätkö matkan varrelta. Ainoa rajoittava tekijä tänänä oli Lappajärven majoituksen vastaanoton sulkeutuminen 18.00, joten jonkin verran vauhtia piti pitää.

Lappajärvellä kävin ihmettelemässä lähes kuollutta keskustaa. Ainoa elämä mitä tässä kylässä tällä hetkellä on on tuossa yläkerrassa oleva humalainen porukka joka soittaa musiikkia täysillä. Venäjää kovasti puhuivat parvekkeella, virolaisilla autoilla lienevät liikkeellä. En nyt kauheasti jaksa innostua venäläisestä musiikista, varsinkin kun Bondin vuorosanat kuuluvat vähän heikosti musiikin yli. Toivottavasti rauhoittuvat ennen nukkumaanmenoaikaa.

Huomenna onkin edessä viimeinen päivä, noin 80 kilometrin nykäisy kohti Seinäjokea.

English summary

Unbeliavable cold also this morning (picture 1). The temperature raised quickly, but not so high today. In my Shining-hotel, I went to breakfast and naturally I was the only customer. I chatted a while with the morning shift employee about travelling and geocaching. While doing that, I noticed that there were two caches extremely close. Picture 3) is taken from one of those, and there is Hirvikoski river.

The trip today went exactly as planned. No communication with strange people, just cycling and caching. I managed to find 19 caches, making my total 3994 and only six missing from 4000. I got also five new municipalities into my map. Picture 4) is from one cache, the Moomin house. I could have found more, but I had to be at Lappajärvi before 6PM, when the reception of Koskikievari was closed.

I walked around in Lappajärvi, but this is a very quiet place. The only noise comes from the upstears where a group of estonians or russians are having party. I hope they will be quiet when I go to sleep.

Tomorrow is the last day of my journey. The cycling distance tomorrow is roughly 80 kilometers.

A short English summary after the Finnish text.

Summary
Cycling: 118,1 km
Geocaches: 12

Päivä alkoi vilpoisasti kuten kuvasta 2 näkyy. Onneksi lämpötila nousi aika nopeasti tuon jälkeen, mutta ei tämä nyt kesäiseltä enää tunnu. Kaiken kaikkiaan 12 löytöä (mm. kuva 3) ja sain lisättyä Toholammen ja Nivalan kuntalistalle.

Haapaveden jälkeen tapasin toisen pyöräilijän. Hän oli ihan maantielenkillä, mutta häntä oli alkanut kiinnostaa kun näki minut matkavarustuksella joten hän ajoi minut kiinni. Juteltiin siinä ajaessa hetki pyöräreissuista, hänkin oli näitä tehnyt. Mielenkiintoista! Hän kertoi toimivansa keittiökalustealalla ja oli melkein lomalla. Vähän ajan kuluttua hän teki u-käännöksen ja lähti toimittamaan sapluunaa asiakkaalleen – siis tästä tuo “melkein lomalla”.

Tuon tapaamisen jälkeen fillari rupesi pitämään naksutusta. Ääni oli vähän kuin olisi kuunnellut koko ajan rikki olevaa metronomia. Koukkasin Nivalassa polkupyörähuoltoon, mutta hänkään ei osannut yksiselitteisesti sanoa mistä ongelma voisi johtua. Ääni tuntuisi tulevan kammista, mahdollisesti ongelma laakereissa tai polkimissa tai … No ilmeisesti se ei hidasta matkantekoa, mutta on kuitenkin jonkin verran ärsyttävä äänenä. Fillari siis huoltoon kunhan kotiin pääsen.

Muuta järisyttävää ei päivän aikana tapahtunut, mutta energia hiipui lihaksista aika tasaiseen tahtiin. Tässä toki jäljellä olevan matkan lyhyys aina korreloi sen kanssa kuinka väsyneiltä lihakset tuntuvat. Viimeiset kilometrit ovat aina tuskaa ja odotusta ja ainoa merkittävä asia on pitää pyörä ojien välissä.

Yöpymisen Hohto-teema jatkuu tänäänkin. Olen koko Hirvikosken kurssikeskuksessa ainoa ihminen. Huoneita täällä olisi vaikka kuinka paljon, mutta yöpyjiä ei muita ole ja henkilökuntakin pakeni paikalta kun minä saavuin tänne. Kummitusmainen tunnelma.

Kuvassa neljä vielä vähän Toholammen tunnelmaa ja huomenna matka jatkuu Lappajärvelle noin 100 kilometrin pätkällä.

English summary

It was quite chilly in the morning (picture 2). Fortunately, the temperature raised quickly after that. The road went through two new municipalities, Toholampi and Nivala, and I found 12 caches on the road (one of them in picture 3)

After Haapavesi, I met another cyclist. He was just excercising, but we chatted a while about long distance travelling with bikes. After that my bike started to keep noise, quite similar to a broken metronome. I visited a bike repair shop at Nivala, but no help from there. He thought that there might be some issues with the bearing of the crank. But short term the only problem is the noise. I’ll take the bike to service back at home.

Except those, nothing special happened. The day was long and I arrived at Hirvikoski Educational center around 7PM. The feeling is like in The Shining: I’m the only overnight customer here and the staff left after I arrived. So, a huge place and I’m the only one here.. Spooky.

In picture 4, there is a nice view in Toholampi. Tomorrow I will cycle to Lappajärvi, roughly 100 km.

Short English summary after the Finnish story.

Summary
Cycling: 45,3 km
Geocaches: 3

Tänään olikin lyhyt päivä: 45,3 kilometriä. Saaliina kolme kätköä eli kaikki etukäteen suunnitellut sekä yksi uusi kunta, Haapavesi. Täytyy myöntää että oli vaikea saada itseä pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa ja päivä lyhyenä. Olisi ollut pari muutakin reittivaihtoehtoa, toinen 70 ja toinen 85 kilometriä ja molemmilla olisi saanut yhden kunnan lisää kartalle. Mutta aina piti väkisin palauttaa mieleen huominen yli 100 kilometrin repäisy ja kipeä polvi. Ja silti oli huulilla se, “mut ehkä kuitenkin…”. Järki voitti. Kai.

Yksi kätkö sijaitsi Suomen maan rajojen mukaan määritetyssä keskipisteessä (kuva 2) joka ei ole kuitenkaan oikea keskipiste vaan on vain pistetty siihen nelostien varteen jo vuonna 1958. Tämähän on sama asia kuin:

Poliisi näki yöllä miehen etsivän kiivaasti jotain katuvalon alta. Hän päätti kysäistä että mikä miehellä on hukassa.
– Avain putosi, mies vastasi
– Juuri tähänkö sen pudotit, poliisi kysyi ja alkoi myös etsiä siinä välittömässä läheisyydessä.
– En, mutta tässä on valoisampaa etsiä.

Joka tapauksessa oikea piste on kymmenen kilometriä koilliseen jossakin suolla ja tämäkin liikkuu jatkuvasti maan kohoamisen takia. Mutta mutta, jotta asiat eivät olisi näin yksinkertaisia, Siikalatva ja Kärsämäki ajautuivat 2000-luvun alussa jo melkein sotatilaan siitä kumman kunnan alueella keskipiste sijaitsee. Elimme selvästi jännittäviä aikoja tuolloin. Onkohan nyt kylmän sodan vaihe meneillään?

Saavuinkin siis tänään hyvissä ajoin seuraavalle majoituspaikalle Villa Korkattiin (kuva 3). Täytyy sanoa että tämä on hyvin viihtyisä paikka. Saunan kautta katsomaan läppäriltä formulaa ja sen jälkeen syömään omia eväitä keittiöön. Olen ainoa asukas koko paikassa joten häiriötekijöitä ei juuri ole.

Huomenna matka jatkuu kohti Maaseutuhotelli Hirvikoskea Sykäräisissä.

English summary

Today was a short day, only 45,3 kilometers. I found three geocaches as planned. I have to admit that it was very hard to keep the day short. I had two alternative routes that would have taken me via one more municipality, but I managed to convince me that my knee needed some rest before tomorrow. But it was not easy. However, there were nice views along the road (picture 1)

I visited the Center of Finland (picture 2), but the real center is not exactly there. The correct point is some 10 km to north-west in the middle of a swamp. But this is a better place because of tourists. This reminds me of a story…

In the middle of the night, a policeman noticed that there was a man searching something under a streetlight. He went there and asked what has happened.
– I lost my key, said the man.
– Did you drop it exactly here, the policeman asked and started also to search
– No, but it is easier to search here because of the light

Anyway, there has been some “fights” between Siikalatva where the center point is and Kärsämäki, the neigboring municipality. Kärsämäki has claimed that the center is in their area, but the official measurements show that it is still in the Siikalatva area. It is quiet now, obviously there is a cold war ongoing between these two.

Due to short distance, I arrived to Villa Korkatti already at half past two (picture 3). Sauna, Formula 1, and food, that is a good preparation for tomorrow. I’m the only customer today, so it is very quiet now. Tomorrow towards Sykäräinen and hotel Hirvikoski.