Aamulla oli pakko käydä Virkkulan lintutornilla katselemassa aamun maisemia ja loggaamassa kätkö (kuva 1). Juttelin jonkun paikallisen kanssa tornilla niitä näitä ja hän kertoi muun muassa kuinka munkkikorppikotka oli bongattu tornilla viime vuonna (munkkikorppikotkahavainto) ja joku oli peräti Järvenpäästä asti ajellut Liminkaan ja yrittänyt bongata lintua, hän ei vaan siinä onnistunut. Erikoista porukkaa. No, ei verrata nyt geokätköilijöihin…
1) Kuva Virkkulan lintutornilta / A picture from the Virkkula bird-watching tower
Hauska ja mielenkiintoinen yksityiskohta oli kyltti joka osoitti merenrannan paikan vuonna 1986. 33 vuodessa on rantaviiva siirtynyt paljon. Maa nousee vajaan sentin vuodessa tällä seudulla ja melkein tasaisella paikalla rantaviiva vetäytyykin sitten nopeasti (kuva 2). Kuvassa kolme on joitain historiallisia tapahtumia tuolta ajalta.
2) Vanha rantaviiva vuodelta 1986 / Old coastline from 19863) Joitain historiallisia asioita vuodelta 1986 / Some historical facts from 1986
Neljännessä kuvassa ollaan melkein reitin pohjoisimmassa kohdassa, pohjoisin oli eilen Lumijoella. Tästä reitti kääntyi kuitenkin takaisin kohti etelää.
4) Lähes pohjoisin paikka tällä reissulla / Almost the northmost point of this tour
Kätköjä ei niin kauhean montaa matkan varrelle tänään sattunut, mutta Temmeksen kirkolla oli yksi (kuva 5) ja nämäkin vähäiset sijoittuvat kahteen uuteen kuntaan: Tyrnävä ja Siikalatva. Kuvassa myös vaivaisukko. Kun pysäköin fillaria tuonne aidan viereen, istui paarma jo sitkeästi jalallani eikä aikonut luovuttaa lainkaan. Siinäpä tervetulotoivotus.
5) Temmeksen kirkko / Temmes church
Päivän mittaan ei juuri mitään erikoista tapahtunut, hyvin kevyeen myötätuuleen sai poljeskella hiljalleen kohti Maalaiskartano Pihkalaa Kestilässä. Tiistaina ärsyyntynyt polvi ilmoittelee edelleen olemassaolostaan etenkin vastatuulen puuskissa ja ylämäissä joita ei onneksi niin hirveästi täällä ole. Huomenna matka jatkuu kohti Haapavettä ja matkaa sinne on vain vajaa 50 kilometriä. Päivä on siis melkein lepopäivä ja luulen että se tekee tuolle polvelle ihan hyvää ajatellen viimeistä kolmea päivää.
The day started with a visit to Virkkula bird-watching tower (picture 1). I heard from a local guy about Eurasian black vulture that visited Liminka last year. He told also that there was one guy who drove from Järvenpää in Helsinki area to see the bird. Well, he was not lucky and did not see it. Weird people these bird-watchers. Let’s not talk about geocachers.
One very interesting point was a sign that marked the coastline in 1986 (picture 2). In this area, the upthrust is almost a centimetre per year and while the area is very flat, the coastline withdraws quite fast. In picture 3, there are some historical facts from that year.
In picture 4, I’m at the turning point towards south. However, this was not the northmost point of my trip, that was already yesterday at Lumijoki. I found only seven caches today, these were all that were along the road. One of them was at Temmes church (picture 5) and there is also a pauper statue. They are common in the coutryside.
Otherwise, nothing really happened during the day. I had a very weak tailwind that helped me with my sore knee. Tomorrow is a “lazy day”, with only less than 50 km of cycling. I guess it is a good thing considering the next three days that will be quite long.
Päivän saldo oli kymmenen kätköä ja kolme uutta kuntaa: Raahe, Siikajoki ja Lumijoki. Liminka on jo ennestään kartalla, joten siitä ei uutta tule vaikka tuolla hotellin ikkunasta näkyvällä lintutornilla jaksaisi vielä illalla käydä.
Positiiviset palautteet majoituspaikoille: Aivan loistavasti toimii täällä asiakaspalvelu. Pirttikoskelta (Puttaan kartano) sain aamulla mukaani vielä evästä päiväksi lähtiessäni liikkelle ja kun olin tulossa tänne hotelli Liminganlahteen niin valmistauduin jo matkalla ostamaan jotain ruokaa mukaani. Lounastarjoilu päättyy kolmelta ja paikka menee kuudelta kiinni. Kysyin varovasti että onkohan jotain tarjolla ja sain viestiä että jos tulen ennen kuutta niin lämmittävät minulle ruokaa. Kun saavuin perille minua odotti täällä iso salaatti ja porokiusaus. Aivan mahtavaa! Eikä jää jälkeen Pietarsaaren Hotel Vega pari päivää sitten, aamupalat mukaan ja illalla olisi ollut tarjolla ainakin pyttipannua jos en olisi löytänyt sopivaa ruokapaikkaa lähimaastosta. Ei voi kuin tykätä <3
Vaihteeksi oli taas vilpoinen pyöräilypäivä. Tuulikin viritteli taas omaa puhinaansa jottei eilinen leppoinen tunnelma vahingossakaan toistuisi. Kettu juoksenteli tien yli muutaman kilometrin ajomatkan jälkeen. Meni niin vauhdilla ensin tietä pitkin ja hyppäsi sitten metsään etten ehtinyt pysähtyä ja ottaa kameraa esiin. Päivän eläinkuvana on sitten täällä Limingassa ikkunasta otettu kuva lampaista (1).
1) Lampaita huoneeni ikkunasta nähtynä / Sheep outside my hotel room
Ensimmäistä kertaa otin Google mapsin reitityksen käyttöön kun ohitin Raahea. Keskiviikkona Kokkolan ohituksessa olisin tällä välttynyt viime hetken ongelmilta kun keskustan kohdalla ei pyörällä saanut E8:ia ajaa. Vahingosta oppineena heitin hyvissä ajoin reitityksen päälle tänään Raahea lähestyessäni. Googlen reitti vei Raahen kaupunkiin ja siellä hyviä pyöräteitä pitkin takaisin E8:lle vähän Raahen keskustan jälkeen. Erittäin onnistunut valinta. Pikkaisen täytyy olla sen reitityksen kanssa varovainen, Google kun rupeaa kehottelemaan kääntymään vaikka välissä on vielä yksi tie. Eli kannattaa kartasta vilkaista mikä se oikea reitti on.
Koko tällä matkalla on ollut todella paljon näitä hylättyjä ja ränsistyneitä taloja. Liekö kaupungistuminen se ongelma, mutta aika aikaa kutakin.
2) Paljon on hylättyjä ja ränsistyneitä taloja näillä seuduilla / Lots of abandoned houses in these regions
Kivoja bussipysäkkejäkin oli matkalla (3). Riittäisivätköhän nämä estämään vandaaleja rikkomasta näitä meidän lasisia pysäkkejä pääkaupunkiseudulla? Vai pitäisikö ne kenties tehdä betonista? En siis tarkoittanut näiden kavereiden kenkiä.
3) Hienot bussipysäkit / Nice bus stops
Päivän purnaus: E8:lla Revonlahdelta kohti Liminkaa on todella onneton piennar. Periaatteessa piennar on riittävän leveä fillarille, mutta siitä on noin viisitoista senttiä rouhittu autojen tärinäuraksi. Ongelma on että tämä joskus jopa viisitoistasenttiseksi kutistunut piennar on vaarallinen ajaa. Kuvassa alle 40 cm käyttökelpoinen piennar, ei todellakaan kapein mitä matkalla oli, mutta tässä sai sentään fillarin pysäköityä vähän sivuun kuvan ottoa varten. Lastatulla pyörällä ei ole varaa heilua asvaltin reunaan tai tuohon rouhitun uran reunaan. Takarengas varsinkin haluaa sen jälkeen lähteä vetämään pyörää ihan omiin suuntiin. Tähän kun lisätään voimakas sivutuuli ja välinpitämättömät autoilijat jotka ajavat todella läheltä ohi, niin on suoranainen ihme että selvisin tänään siitä ilman suurempia vaaratilanteita. Eihän näitä teitä tietysti ole varsinaisesti pyöräilykäyttöön suunniteltu, mutta vaihtoehtoisia reittejä ei oikein ole.
4) Käyttökelpoinen piennarosuus on varsin kapea / The usable shoulder area is quite narrow
Osin tuosta pientareen kapeudesta johtuen hyväksyin Lumijoelle vievän hiekkatien reitiksi, pääsin ainakin pois E8:lta. Tästä 13 kilometrin pätkästä varsinkin ensimmäinen kuusi kilometriä oli varsinaista “vaikut pois korvista” rytyytystä. Pelkäsin jo renkaiden puolesta, mutta yritin lohduttautua sillä että lapsena rullattiin vaikka minkälaisilla teillä eikä renkaat koskaan siihen puhjenneet. Silloin ei edes tiedetty pistosuojatuista gummeista mitään.
5) Hiekkatiellä E8:lta Lumijoelle / Gravel road from E8 to Lumijoki
Matka on nyt puolessa öiden puolesta ja luultavasti myös kilometrienkin osalta. Huomenna matka jatkuu lounaaseen ja Seinäjoki rupeaa taas lähestymään.
English summary
Today’s achievement was ten caches in three new municipalities. But the most important thing today was the customer service in these northern lodging places. From two of them, I have got packed lunch with me in the morning and today when I arrived at Hotel Liminganlahti, they had saved me some lunch so that I didn’t have to cycle some ten more kilometers to find a restaurant. Of course, I had asked them beforehand if they serve still food until six or have they closed the kitchen already, which they did at 3 PM. But still, excellent service. I must say, I love this!
Today was once again a cooler day. Sun was shining for a few minutes during the day and it was more windy again: the truth must not be forgotten. I saw also a fox in the morning, but I didn’t manage to get a picture of it. However, I took today’s animal picture from my hotel window: a herd of sheep (picture 1).
Today, I used routing on Google maps for the first time when I was coming closer to Raahe. I didn’t want to hit the same problem as with Kokkola center and E8 two days ago, where you were not allowed to cycle on the main road. Google took me in to Raahe and via nice cycle paths I entered E8 again after Raahe. Good choice.
Some buildings along the route: In picture 2 there is an example of an abandoned house. These are very common in this area. People are moving more and more to cities and the old houses are left empty. In picture 3 there is a local bus stop. This looks quite nice, but could it help with fighting the hooligans who break the glass bus stops in the Helsinki region? I doubt, they should be made of concrete. No, I did not mean the hooligans’ shoes.
Picture 4 shows the shoulder of the road after Revonlahti towards Liminka. At this place, the usable shoulder is less than 40 cm and in some places it was something like 15 cms. This is really ridiculous, it is extremely dangerous to cycle on that narrow area when there is a heavy sidewind and people are passing you with unsafe margin. With fully loaded bike, the rear wheel tries to make quite interesting moves if it hits either the outer border or the bruised area on the other side. I decided to take a shortcut to Lumijoki via a gravel road (picture 5) even though it was slower. I almost lost all my fillings in my teeth during the first six kilometers. I was also afraid that my tires would not make it, but I was thinking our childhood when we were driving in every condition and tyres never broke. This couldn’t be worse.
I have now reached half way and tomorrow it is time to turn back towards south.
Päivän reitti vei Kannukselta Pirttikoskelle. Säässä oli aikaisempiin päiviin verrattuna tapahtunut merkittävä käänne parempaan. Aamulla oli lämmin ja takin heitin laukkuun jo muutaman ajokilometrin jälkeen. Aurinkokin paistoi kirkkaalta taivaalta. Tämä tiesi myös sitä että hyttyset ja paarmat alkoivat lähestyä hanakasti aina kun pysähtyi hetkeksi. “Mitä sinä etelän mies huijot?” – Niin, OFFi oli piilossa takalaukuissa eikä sitä pystynyt lennosta kaivamaan esiin. Huomenna se tuleekin kaveriksi etulaukkuun.
Viisi uutta kuntaa sain viherrettyä kuntakartalta: Sievi, Kalajoki, Alavieska, Merijärvi ja Pyhäjoki. Yksitoista kätköä ehdin hakemaan ja muutamaan muuhunkin olisi ollut saumat, mutta ajan säästämiseksi jätin ne toiseen kertaan. Kuva 1) on Sikanevan sillan kätköltä. Oulu – Seinäjoki juna sattui juuri sopivasti menemään ohi.
1) Oulu – Seinäjoki juna bongattuna Sikanevan sillalta / Oulu – Seinäjoki train from the bridge of Sikaneva
Ainoa merkittävä tapahtuma koko päivän aikana oli kun kuulin että jotain kolisi fillarin rakenteissa. Luulin ensin että se oli tieltä lentänyt kivi, mutta se olikin yksi ruuvi joka pitää takalokasuojaa paikoillaan. Hetken jaksoin kuunnella alkanutta kolinaa, mutta sitten oli pakko pysähtyä ja virittää nippusiteellä korjaus (kuva 2). Lokarin räminärokki hiljeni. Niin, voinee sitäkin pitää merkittävänä tapauksena kun Alavieskassa ajoin pellon ohi ja traktori oli siellä levittämässä jotain tököttiä pellolle. Sain siitä keuhkollisen ja henki meinasi salpautua. Melkoisen tujua ainetta oli. Jokusen minuutin keuhkoissa tuntui häijylle, mutta ohihan se meni.
2) Pikafiksi lokasuojalle / Quick fix for the mudguard
Matkalla näkyi kavereitakin. Pari lehmää huuteli siinä jotain ohiajaessani, pakkohan oli pysähtyä. Eivät kuitenkaan tuntuneet olevan kiinnostuneita minusta. Kuvan 3) sain ottaa rauhassa ja jatkoin matkaa.
Muutaman oikean turistikuvankin sain otettua. Kuva 4) on Pyhänkoskelta, mutta siinä ei paljoakaan vettä virrannut. Paikalle sattunut paikkakuntalainen pariskunta ihmetteli myös veden vähyyttä. Paikalla oli hyppylauta (5), mutta tätäkään pariskunta ei suositellut nyt käytettävän, voi mennä pohjaan. Itse asiassa minulla ei käynyt edes mielessä käyttää sitä. Ei vaikka siellä olisi ollut vettä reunoille asti.
4) Pyhänkoski5) Pyhänkosken uimahyppypaikka / For divers at Pyhänkoski
Tämä viimeinen (6) on otettu Pyhäjoen ylittävältä sillalta juuri ennen saapumista seuraavaan yöpymispaikkaan, Puttaan Kartanoon. Huomenna kohti matkan pohjoisinta kohdetta, Liminkaa.
6) Pyhäjoki
English summary
Today was the best day and it felt like cycling again. The weather was warm and it was not so windy as earlier. However, this brought another problem: every time you stop, mosquitos and horseflies are dancing around you. Despite of these monsters, I managed to find caches from five new municipalities as planned.
There were two incidents on the road today. First problem came when I lost a screw from my mudguard and it started to keep noise. I had to stop and fix it with a cable tie. Perfect fix (picture 2). The other incident was at Alavieska. There was a tractor on the field spreading something to the field (poison / fertiliser?) Anyway, I inhaled a good amount of that stuff and it felt pretty bad. It took few minutes before I could breath normally again.
I managed to take some nicer pictures also. In picture 1, there is an Oulu – Seinäjoki train. The picture was taken from the new Sikaneva bridge where I was searching for a cache. Pictures 4 and 5 are from Pyhänkoski. A local couple was watching the rapid with me and they said that there is not much water at the moment. They didn’t recommend to use the springboard because you may go down to the bottom. Actually, I would not jump there even if the rapid was full of water.
Picture 6 is from Pyhäjoki. This is taken just before I entered my today’s lodging at Puttaan Kartano. Tomorrow towards the northmost place of my journey, Liminka.
Jos eilen oli viileää aamulla niin nyt oli todellakin kylmää. Kylmyys rupesi helpottamaan vasta iltapäivällä kun aurinko suvaitsi tulla esiin. Tuuli puhalteli edelleen vastaan kunnes käännyin Kokkolan jälkeen kohti Kannusta. Sen jälkeen sivutuuli pyöritteli välillä pahasti, mutta oli jo paljon mukavampi polkea kuin eilen. Polvi oli kuitenkin kiukkuinen vielä eilisestä rasituksesta.
1) Pieni tauko kätköllä / A short break at the cache
Päivä oli suhteellisen tapahtumaköyhä, mikä lienee vain plussaa eiliseen verrattuna. Tänään saaliina oli 11 geokätköä neljän kunnan alueelta (kuvat): Larsmo, Kruunupyy, Kokkola ja Kannus. Aika monen ohi ajelin niin että gepsin ruudulla näkyi laatikko hyvinkin lähellä, mutta tuota lastattua fillaria ei jaksa aina alkaa kenottamaan jonnekin pystyyn. Tyydyin näihin.
2) Kätköllä, harmaata ja tuulista / At a cache, grey and windy
Ainoa poikkeama suunniteltuun reittiin tuli Kokkolan kohdalla kun E8 tietä ei saanut pyöräillä Kokkolan keskustan kohdalla. Jouduin etsimään toisen reitin ja menin jotain hämäriä pikkuteitä pitkin muutaman ylimääräisen kilometrin verran ennen kuin tulin takaisin E8:lle vähän Kokkolan jälkeen.
3) Tässä lähellä se purkki oli / The cache was close to this tower
Maantien reunassa polkeminen on välillä ok ja välillä vähemmän ok. E8:lla oli paljon liikennettä, mutta tie on sen verran leveä että melkein kaikki ottivat ainakin keskiviivan vierestä ajolinjan jos ei voinut vastaantulijoiden takia väistää enempää. 28-tie oli sen sijaan jo vähän kapeampi mutta liikennettä oli kuitenkin paljon. Siinä tuli monesti aika liki ohituksia autoilijoilta kun oli vastaantulijoita. Molemmilla teillä oli tietyiti joitakin tuubiaivoja ratissa jotka eivät voineet väistää milliäkään. Jos ohi menee muutama auto sieltä vastaantulijoiden kaistalta ja sitten saman jonon viimeinen tulee noin 50 sentin päästä ohi niin sitä ei osaa odottaa ja tulee pieni sätky.
Huomenna taas kohti rannikkoa, Pirttikoskelle. Toivomme: lämpimämpää ja vähätuulisempaa säätä sekä runsaita alamäkiä. Toivossa on hyvä elää.
Short English summary
Today, the weather was better than yesterday. Although it was still windy, part of the day the wind was from the side. However, in the morning it was below 10C and it actually stayed quite chilly during the day until the sun started to shine later in the afternoon.
Nothing special happened today, which, considering yesterday, is an excellent thing. I drove via four municipalities and found 11 caches (see pics). There were many more on the road, but I just didn’t want to stop, parking the fully loaded bike is not that easy. Only exception to the planned road was close to Kokkola: On E8, there is no biking allowed close to Kokkola center, so I had to navigate through some small roads just outside the city center. I guess, this made some 4 kms extra to the distance.
Just some notes on the traffic. When driving on the main roads, most of the people with their cars behave and keep a decent distance to bicycles. However, every now and then there are these braindead people who pass you 100 km/h with a distance less than a meter.
Päivän teema oli järkyttävä vastatuuli. En muista moiseen tuuleen koskaan polkeneeni ja nyt sitä oli yli sata kilometriä yhteen menoon. Hetkeäkään ei voinut hellittää ettei vauhti putoaisi nollaan, koko matkan sai puskea eteenpäin. Nopeuskin oli aivan huimaava, pääasiassa max 15 km/h. Joskus kun nopeus nousi 20:een, tuntui että oli jo niin lähellä valonnopeutta että ajan kulumisen hidastumisen huomasi ympäristössä. Laukut ottivat myös kiitettävästi tuulesta kiinni ja heittelivät pyörää välillä vähän minne sattui. Ei niin miellyttävä fiilis siinä autotien reunassa polkiessa. Matka tuntui jaloissa aika pahasti ja varsinkin toinen polvi huomautteli aika ajoin tästä.
1) Päivän harvinaisuus: mäki / Rarity of the day:
Ylläolevan erikoisuuden – mäki Pohjanmaalla – jälkeen rasahti pahasti vaihdetta vaihtaessa. Vaihdevivun kontrolli takavaihtajaan katosi ja vaihtaja siirsi ystävällisesti ketjun raskaimmalle rattaalle. Fillari parkkiin ja soitto fillarin kasanneelle kaverilleni. Ensimmäinen asia mitä hän sanoi kun olin kuvaillut oireet: “Oli mitä oli, olet joka tapauksessa kusessa”. Hetken siinä tutkittuamme saimme selvyyttä ongelmaan: vaijeri oli mennyt poikki kahvan päästä vain 4000 km:n ajon jälkeen. Mutta jotain yllättävää: Minulla meni edellisestä fillarista vaihdevaijeri poikki muutama vuosi sitten ja jostain syystä kun silloin kävin hakemassa vaijeria jouduin ostamaan pakkauksen missä oli kaksi vaijeria (olisikohan ollut halvin vaihtoehto, varmaankin). Jätin silloin toisen kaappiin talteen. Hetken mielijohteesta tulin ottaneeksi sen mukaan tälle matkalle vaikka sille ei järjellisesti ajateltuna pitänyt olla käyttöä. No nyt oli. Vaihdoin vaijerin ammattitaitoisen opastajan on-line avulla ja matka jatkui vajaan tunnin jälkeen.
2) Vaihdevaijerin vaihto / Changing the gear cable
Päivä ei ollut kuitenkaan aivan musta. Kätköjä löytyi kaikkiaan 13, monia alkuperäisen suunnitelman mukaisia purkkeja jouduin ohittelemaan matkalla kun aikaa oli tuhrautunut aivan liikaa vastatuulen ja vaihdevaijerin vaihdon takia. Jokaisesta viidestä uudesta kunnasta sain kuitenkin ainakin yhden haettua kustakin.
3) Lampaat / Sheep
Kaiken kaikkiaan siis tänään sattui ja tapahtui. Kovinkaan leppoista kesäistä pyöräilyä tämä ei ollut missään vaiheessa. Ehkä huomenna on parempi päivä.
English summary
Today’s major issue was the headwind. I have never experienced this hard wind when cycling and this lasted over 100 kilometers. I can feel it in my feet and my knee did not like that at all. Max speed was 15 km/h and it felt like walking. Bags did not help with the wind, they tried to get me always to the ditch.
One more serious problem came after 30 km of cycling, when the gear cable broke. It was a surprise as that should not happen, especially when I had driven only 4000 km with the bike. I called my friend and his immediate reaction was: “You are in a deep shit”. But, surprise, surprise: A few years ago, the cable broke in my old bike and I had to buy two cables in one pack (probably that was the cheapest option?) and I had one left in the closet at home. For some reason, I took it with me. Just in case. That was a lucky move as I was able to change the cable in the middle of nowhere. In less than an hour, I was back on the road again. (Picture 2)
Well, there were also some good moments during the day. I found totally 13 geocaches, which was less than planned but I found at least one in all five municipalities that I passed on the road. I also met some friends at one cache (picture 3). However, it was not a fun summer cycling, but more like a day full of hard work.
Juna ei ole sopivin kulkuväline matkata täyteen lastatun pyörän kanssa. Paikallisjuna Helsinkiin oli täynnä lastenvaunuja ja fillareita, mutta mahduin sinne mukaan. Pahimmat ongelmat: laukut vievät tilaa sivusuunnassa, fillaria ei voi kätevästi nostaa kun sen perä on painava eikä sitä voi jättää yksikseen nojailemaan kun ei tiedä mihin päin se haluaa lähteä kaatumaan. Omaa jalkaa siinä ei voi käyttää kun tuolla tavaramäärällä se kippaa kiitettävän nopeasti jalan yli käyttäen sitä vipuna.
1) Junaa odottamassa Helsingissä / Waiting for the train at Helsinki
Kaukojunassa Hki – Seinäjoki ei tuo pyöränkuljetuspaikka näyttänyt kovinkaan toimivalta jos pyöriä on enemmän tulossa mukaan, mutta ahtaaseen tilaan oli sentään säilöntätilaa saatu. Olin etukäteen jo varautunut ottamaan laukut pois pyörän päältä koska tässä junassa piti olla pystypaikka eli teline katossa jonne pyörä ripustetaan roikkumaan. Onneksi ei ollut kuin yksi toinen fillari tulossa mukaan niin konnari ohjeisti työntämään pyörät vain siihen nurkkaan eikä hänen mukaansa tarvinnut ottaa tavaroita pois päältä. Tampereelta tuli kolmaskin pyörä matkaan joten eteisessä rupesi olemaan ahdasta. Kuulin sitten selän takaa eteisestä (istuin ensimmäisellä rivillä pyöräparkin jälkeen) kun Parkanoon jäämässä ollut vanhempi setämies matkalaukun kanssa kirosi siellä että miksi niitä pyöriä ei voi laittaa sinne telineeseen roikkumaan ja tavaratkin voisi ottaa niiden päältä pois ja että miksi konnari ei ollut sanonut mitään näistä. No, en jaksanut vaivautua tästä sanomaan että konnari nimenomaan käski laittaa ne pyörät noin. Annoin sedän puhista. Meniköhän päivä pilalle?
Leg 2: Seinäjoki – Ylistaro
Kesän teema, hävytön vastatuuli, jatkui tänäänkin. 28 kilometriä aukeassa maastossa suoraan tuulta vasten. Eihän siinä muuta ongelmaa ollut mutta vauhti tippui aika paljon, keskinopeus tukevasti alle 20 km/h. Laukut ottivat tuulta vastaan kiitettävästi ja fillarin pitäminen pientareella oli välillä haasteellista. Onneksi täällä on älytty tehdä sentään kohtuulliset pientareet minne fillarillakin ihan oikeasti mahtui. Kokonaisaikaa en tietenkään saanut kun en kätköille pysähtyessä muistanut aina pysäyttää Garminia.
Edellisen viikon helteistä oli jäljellä muisto vain ja välillä teki jo mieli kaivaa pitkähihaista päälle. Tämä olisi kuitenkin vaatinut laukkujen avaamisen enkä siihen tällä lyhyellä pätkällä viitsinyt ryhtyä. Huominen on ilmeisesti vielä viileämpi, joten asustus valitaan lämpömittarin mukaan aamulla.
2) Kätkön läheltä / Close to a cache
Viisi kätköä kävin poimimassa matkalla ja kaksi uutta kuntaa tuli kuntakartalle eli Seinäjoki ja Ilmajoki. Pari kivaa toteutustakin löytyi kätköistä.
3) Benefon kätkössä / Benefon in a cache4) Onko ketään kotona? No ei lintua ainakaan / Anyone home? Not a bird at least
Illalla piti vielä käydä kaupassa ja hakemassa pari keskustan kätköä. Ohessa kuva pienestä majapaikan ohi laskevasta koskesta ja siellä olevasta suihkulähteestä.
5) Koski / A small rapid
Meijeriranta majoitus on hyvin edullinen ja siisti majoituspaikka ja sijaintikin on hieno. Paikkoja on selkeästi välillä uusittu mutta jotain vanhaakin on jätetty vielä huoneistoon, oheisessa kuvassa WC:n valokatkaisija. En ole tällaiseen törmännyt enää pitkiin aikoihin.
6) WC:n valokatkaisija / WC light switch
Huomenna matka jatkuu kohti Pietarsaarta ilmeisesti viileämmässä säässä. Siihen asti voikin ihastella ikkunasta näkyvää näkymää.
7) Näköalat huoneesta / A view from my room
Short English summary
Travelling with fully loaded bike is not very convenient in trains. The bike is hard to handle and today the local train (Espoo – Helsinki) was full of bikes and baby carriages.
In the train from Helsinki to Seinäjoki, I had already reserved a place for my bike. Fortunately there were only two bikes coming from Helsinki. There are five places to hang the bike from the ceiling, but I just wonder how they would have fit there. So, the conductor instructed us to put the bikes standing normally in the slot and I didn’t have to remove my bags. Later on the trip, there was an older man complaining loudly that why the conductor had not instructed the bike owners to put the bikes where they belong to. I heard that because I sat very close to the bikes. Well, I didn’t go there and tell that we were instructed to do exactly like this. I let him suffer.
Weather was not perfect, strong headwind all the way and it was a bit chilly every now and then. Yesterday was a hot day, but there were no signs of that any longer in the air. I almost had to give up cycling with a short sleeved shirt. Tomorrow it will be even cooler.
On the road from Seinäjoki to Ylistaro, I stopped on five geocaches. There were some nice implementations (pictures 3 and 4) and some nice views (picture 2) . The small rapid (picture 5) was very close to my lodging. After entering my room, I cycled back to the Ylistaro center, found three more caches, ate a burger, and finally went for some shopping.
The Meijeriranta lodging was very nice (and cheap), but I haven’t seen these oldish light switches (picture 6) for ages that I had in my toilet. But anyway, the view from my room was really nice (picture 7), so I can enjoy that until I leave tomorrow morning towards Pietarsaari.
Viime kesän peruuntunut Pohjanmaan pyöräilykierros jäi harmittamaan melkoisesti ja sovimme kotosalla että yritän sitä tulevana kesänä uudelleen kun tuo viime kesän tuhonnut WPW on vihdoinkin korjattu. Talven aikana varasin jo majoitukset ensi kesäksi vastaavaan kierrokseen, tällä kertaa tosin heinäkuun lopusta elokuun puolelle. Yritin tehdä varaukset 2018 suunnitelman mukaisesti, mutta se ei aina ollut mahdollista joten muutaman majoituspaikan jouduin vaihtamaan. Reitti pysyi samana, mutta päivämatkat muuttuivat.
Nyt on pari kuukautta aikaa tuohon lenkin alkuun. Kaikki sujuu suunnitelmien mukaan: kunto on huono, vauhti laskenut iän mukana (vielä ollaan nelikymppisiä, matkan alkaessa jo viisikymppinen) ja muutenkin olo sellainen että kahden päivän jälkeen ajetaan jostain hevon kukkuusta taksilla lähimmälle rautatieasemalle ja ostetaan lennosta lippu takaisin Espooseen. Treenikausi on nyt kuitenkin käynnissä ja talven kuntopyörä on vaihtunut ulkopyöräilyyn. Jotakuinkin 850 kilometriä on nyt täynnä pääasiassa hyytävissä keväisissä merkeissä.
Talviloma peruuntui helmikuussa sairastelujen takia, joten nyt toukokuussa oli hyvä hetki ottaa se uusiksi. Kylmän kevään jälkeen varmistimme lämmön ja varasimme viikon matkan Kreetalle tuttuun hotelliin Maleme Imperialiin.
Ensimmäisen aamun kuva parvekkeelta, etualalla toinen hotelli ja taustalla maanantain pyöräilyn kohde
Saavuimme kohteeseen keskiviikkona ja seuraavana päivänä lähdin hakemaan etukäteen varattua pyörää Faber-vuokraamosta. No, varattu ja varattu, lupauksista huolimatta pyörä ei ollut valmiina ja eikä varatun merkkistä pyörää ollut edes saatavilla. Minä kun en noista MTB:istä juurikaan tiedä niin minulle sillä ei ollut väliä. Luonnollisesti sovittuja lukkopolkimia ei ollut asennettu joten siinä sitten odoteltiin ensin pomon saapumista paikalle vaihtamaan niitä. En ymmärrä miksi tämä vuokraamohessu ei voinut itse niitä vaihtaa.
Sitten päivittäisiin lenkkeihin. Linkkasin Googlen My Mapsista reitin jokaisen päivän kohdalle. Toivottavasti toimivat, latautuminen saattaa ainakin kestää hetken.
Ensimmäisen lenkin suunnitelma tarkentui vasta juuri ennen lähtöä. Katsoin kolme sopivaa purkkia kartasta ja arvoin että se voisi olla hyvä aloitus tälle viikolle. Google maps näytti että tiet menevät sopivasti joten pyörän päälle ja matkaan.
Parko Xristou Polenta -kätkön vieressä oli muistomerkki onnettomuuksissa menehtyneille
Ensimmäiselle kätkölle (Parko Xristou Polenta) saavuttaessa ei ongelmia ollut ja kaikki näytti hyvältä. Toiselle purkille (VUVES ancient tree) johtikin sitten hyvin kapoinen ja jyrkkä tie. Jälkikäteen Garminin statistiikasta katsottuna kahden ja puolen kilometrin matkalla tuli nousua 170 metriä joka äkkiseltään tuntuisi ehkä siedettävältä mutta paikan päällä tällä kunnolla se oli jo melkoinen. Riittävän pienellä vaihteella sotkiessa sekin matka taittui.
Matkalla toiselle kätkölle, pieni tauko nousun jälkeen.
Reitti kolmannelle kätkölle (Agios Ioannis the Hermit/Άη Γιάννης ο Ερημίτης) osoittautui huomattavasti hankalammaksi. Alkuvaiheessa oli ensin muutaman kilometrin laskettelu hyväkuntoista tietä pitkin alaspäin, nopeus pysyi polkematta 40 km/h:n paremmalla puolella. Kovempaa ei uskaltanut päästellä kun ei voinut tietää kuka tulee mutkan takaa vastaan ja millä kaistalla.
Jossain vaiheessa piti poiketa päätieltä pois. Karttana toimi Google Maps ja sinne on näköjään tieksi merkitty kaikki kinttupolutkin. Ensin asfaltti muuttui hiekkatieksi, sitten nyrkin kokoisilla kivillä ryyditetyksi soratieksi ja lopulta sateen syömäksi kivikoksi. Tässä vaiheessa fillari olisi pitänyt ottaa reppuselkään ja kiivetä tuota mäkeä ylös joten totesin että homma saa jäädä siihen tämän päivän osalta ja lähdin laskettelemaan kohti Malemea.
Tässä vaiheessa näytti matka kolmannelle kätkölle vielä ihan hyvältä
Perjantain sää näytti harmaalta ja masentavan suomalaiselta. Tummat pilvet lipuivat ylitse ja sateen uhka oli ilmeinen. Ukkostutkasta katsottaessa saaren länsiosissa satoikin ja ukkosti ihan reippaasti. Ajattelin kuitenkin lähteä liikkeelle, mutta en budjetoinut kuin yhden kätkön tälle matkalle.
Paluumatkalla ja pahin sadekin on jo hiipunut. Hyvä alamäki jälleen edessä.
Siinä vaiheessa kun puskin viimeistä kahta kilometriä vuorenrinnettä ylös kohti kätköä aikaisemmin alkanut kevyt sade muuttui kaatosateeksi. Onneksi täällä sadekin on lämmintä toisin kuin Suomessa. Salama iski jonnekin vuoren yläosaan ja jyrinän voimakkuudesta päätelleen se ei kovin kaukana ollut. Pientä jännitystä kun ukkosella ei ilmeisesti ole tarkoitus hakeutua ylöspäin melkein puuttomassa maastossa. Kätkö löytyi (Crete a little Way up) ja lähdin vettyneenä laskettelemaan takaisin. Kameraa en viitsinyt kaivaa esiin, mutta jokusen kuvan (yksi yllä) sain räpsittyä puhelimella. Sadepisarat kosketusnäytöllä saivat aikaan melkoisia efektejä joten itsestäänselvää ei kuvien otto ollut.
Mäeltä alas päästessä sadekin hiipui ja loppumatkasta aurinko paistoi jo lämpimästi. Ei tästäkään niin huono päivä tullut kuin olisi voinut kuvitella.
Lauantain lenkin päätin suunnata luonnontieteelliseen puutarhaan päin, itse puutarhaan en kuitenkaan ollut menossa. Puutarha sijaitsi vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Malemesta, ja – yllätys, yllätys – edessä oli melkoista ylämäkeä. Tällä kertaa Googlen kartta ja oma suunnittelemattomuus kostautui vielä pahemmin kuin ensimmäisenä päivänä.
Katselin kartasta että reitti oli melko selvä, mutta ensimmäinen ongelma tuli juuri pietystä tiestä. Hetken mietin järkevyyttä mutta pikaiseen kartalta vilkaistuna pätkä ei voinut olla kilometrinkään mittainen joten ajattelin lähteä menemään. Siinä vaiheessa ei vielä suurempia ongelmia ollut kun hissukseen rullailin pahimpia pikilammikoita väistellen.
Kartassa oli selkeästi merkattu joen ylitys pietyn tieosuuden jälkeen. Kartassa olisi toki voinut olla myös maininta siitä että siinä kohdassa on joko joki tai sitten tie, mutta ei molempia samaan aikaan. Tie meni joen pohjaa pitkin eikä paikalla ollut mitään siltaa muistuttavaa rakennelmaa. Joku paikallinen sinne maastoautolla meni kokeilemaan, mutta kääntyi siinä vaiheessa kiukulla takaisin kun vesi tuli oven alareunaan asti, hyvä ettei juuttunut sinne jokeen. Pyörällä selkeä no-go.
Pietyn tien alkupäästä
Minulla ei sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin kelailla takaisin piettyä tietä, jälleen varovasti mutta selkeästi jo ärsyyntyneenä. Alkupisteelle saavuttuani otin pari kuvaa tiestä ja tässä vaiheessa kun puhelimen tungin repun sivutaskuun oli se mennytkin ohi taskusta ja pudonnut siihen tien penkalle. Repussa kun on hihna juuri siinä taskun vieressä ja siinä saattaa epähuomiossa pudottaa tavaran taskun ohi jollei ole tarkkana.
Palasin edelliseen isompaan risteykseen ja valitsin toisen suunnan ja lähdin jatkamaan kohti päivän ensimmäistä kätköä. Puuttuvan puhelimen huomasin vasta parin kilometrin pyöräilyn jälkeen. Tässä vaiheessa iski paniikki mutta olin melko varma että se oli pudonnut sinne pietyn tien päähän eli takaisin samaa reittiä. Puhelin loikoili siellä missä aavistinkin sen olevan ja onneksi ehjänä. Tässä vaiheessa myös totuus alkoi paljastua; renkaista sinkoutui jatkuvasti isompaa ja pienempää pikisotkua ja olinkin sitten pääasiassa jaloista täysin mustien läikkien peitossa. Satunnaisia läikkiä löytyi myös naamasta ja vaatteista.
Vähemmän kuvauksellinen pohje, pikikään ei sitä parantanut
Matka jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaan ja ensin löytyi drive-in tyyliin aurinkopaneelipuiston purkki (Crete solar power station) jonka jälkeen polkaisin ylös kasvitieteelliseen puutarhaan päin ja kävin sieltä mäeltä noukkimassa päivän toisen (From the ashes…….). Loppumatka olikin taas laskettelua alaspäin ja matkalla kävin vielä yhden kirkon (Church Alikianos) ja lintulammen (Agia Lake – bird watching)kautta hakemassa pari kätköä. Kylässä jossa tuo kirkko oli, oli nähtävissä talven sateiden vahinkoja; vanha kivisilta oli sortunut ja viereen oli rakennettu tilapäinen joen ylitys.
Kätköilyn osalta sunnuntai osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Monesta suunnitellusta purkista huolimatta löytöjä tuli vain yksi (1). Ensimmäisen skippasin kun se oli lasten leikkipuistossa ja väkeä pörräsi paikan päällä kuin ampiaisia kukkakedolla. Suunta välittömästi kohti seuraavaa joka olikin onneksi sijoitettu katseelta suojaiselle sivukadulle varmistaen helpon löydön (Crete Little White Church). Paikalla oli vanha pieni kirkko jota en ihan edes kirkoksi hahmottanut, samanlaisia valkoisia kivimörskiä on kuitenkin koko saari täynnä.
Kolmannelle suunnitellulle kätkölle kelaisin turistikatuja pitkin väistellen silmät kiinni käveleviä tai autoillaan vaarallisesti haahuilevia turisteja. Joku vanhempi kaiffari tuuppasi minua vielä koslallaan takapyörään siinä seistessämme jonossa odottamassa jonkun edelläolevan kääntymistä vasemmalle. Töötti oli onneksi niin hiljainen ettei vahinkoja sattunut. Kortti pois tuollaisilta.
Perille saavuttuani totesin että kätköpaikka on melkoinen kivikko, pienen sataman aallonmurtaja. Lueskelin vihjeitä ja sitten katsoin pari vanhaa lokiakin jotka vinkkasivat vähän siihen suuntaan että meri on purkin jossain vaiheessa vienyt; olisi pitänyt etukäteen ehkä lokejakin lukaista. Toinen ongelma olisi ollut melkein kätkön päällä istunut kalastaja joten parin kuvan jälkeen hyppäsin fillarin selkään ja jatkoin matkaa seuraavalle.
Tässä aallonmurtajassa sen kätkön piti olla
Neljäs kätkö ja jälleen pummi. Parkkipaikalta olisi ollut muutaman sadan metrin kävelymatka rantakivikkoa ja kalliota pitkin eikä klossikengillä juuri hotsittanut moinen suoritus. Jälleen takaisin pyörän päälle ja kohti vielä päivän viimeistä. Tähän tulikin sitten päivän rivakat nousut ja paikalle saapuessa oli jo pienehkö jumi jaloissa ja ketutus päällä. Matkaa purkille olisi ollut vielä puolisen kilometriä ja kun tie sinne näytti olevan noin 45 asteen kulmassa suoraan alamäkeen niin annoin DNF-putken jatkua vielä tällä yhdellä. Nyt ei olisi ollut enää potkua tarpeeksi rimpuloissa että olisi päässyt tuon mäen takaisin ylös. Kuva täältä ja sitten kohti hotellia ja siellä odottelevaa oluthanaa.
Olin suunnitellut täksi päiväksi pitempää matkaa ja tutustumista tuohon paikalliseen niemeen sekä sen kärjessä majailevaan kätköön. Matkaa olisi kertynyt yhteensä vähän yli 60 kilometriä jos suunnitelma olisi toteutunut.
Noin 8,5 km:stä eteenpäin alkoi reipas nousu joka jatkui aina yhdeksän kilometrin matkan. Noin 16,5 kilometrin kohdalla päällyste päättyi ja tie muuttui kivikkoiseksi ja sateen raiskaamaksi soratieksi. Kilometrin verran kelasin tuota ylöspäin todella hiljaa väistellen suurimpia reikiä ja kiviä, mutta homma alkoi muuttua jo melkoisen vaaralliseksi kun itsellä ei trial-kokemusta juuri ole. Arvioin kartalta että nousua olisi ollut vielä parin kilometrin verran ja sitten kymmenisen kilometriä hiljalleen laskettavaa alamäkeä samassa maastossa. Tuohon kun ynnää samaa reittiä tapahtuvan hyvin hitaan paluumatkan, totesin ettei tämä ehkä ole vaivan arvoista. Pari kuvaa jälleen ja U-käännös.
Mars-mönkijää tässä olisi tarvittu
Saavutin kuitenkin korkeimman kohdan tällä matkalla eli 464 metriä merenpinnasta mikä oli sinänsä ihan mukavaa vaikka jouduinkin kääntymään kesken takaisin. Paluumatka olikin taas kilometritolkulla hyvää alamäkeä ja sai vain toivoa että jarrut eivät hajoa kesken matkan.
Kaukana vastarannalla näkyvät turistikylät. Sieltä tulin ja sinne takaisin menin.
Pyöräilyn jälkeen olikin aika syödä harvinaista herkkua. Hummereiden tilaaminen täällä ei ole aivan yksinkertaista kun meidän hotellilla eivät suostu pakastehummereita myymään. Hotellin pitäjä Mike sai vihdoinkin hankittua meille tuoreet hummerit (kuvassa alla vielä elossa) ja näitä sitten nautiskelimme illalla. Hyvä ja erikoinen kokemus, toisaalta melko hinnakas joten eiköhän tämä jäänyt yhden kerran kokeiluksi.
Viimeisenä päivänä ajattelin ottaa pienen lenkin vielä ennen fillarin palautusta ja alkuiltapäivän Suomi – Saksa peliä. Tuo edellisenä torstaina DNF:ksi päätynyt luolakätkö oli sopivan matkan päässä ja kun nyt viitsi tehdä pikkaisen esityötä niin sinnekin löytyi hyvä tie perille asti. Nousujohteinen toki oli loppumatka ja kun tämä oli jo kuudes peräkkäinen vastaava päivä niin nyt oli reidet jo aivan puhki siinä vaiheessa kun ylös pääsin, onneksi löytö oli helppo (Agios Ioannis the Hermit/Άη Γιάννης ο Ερημίτης).
Kätköllä
Matkalla joku tanskalainenkin ehti jo kysellä tietä Kissamoukseen ja yhdessä karttoja pällistellessämme totesin hänen ajaneen yhdestä risteyksestä väärään suuntaan. Kaveri kääntyi takaisin ja sotki menemään. Toivottavasti löysi perille.
Tästä oikealle olisi päässyt kahvilaan ja luolalle, mutta jätin ne kuitenkin väliin
Seuraavana päivänä olikin sitten jo hyvästien aika. Aivan mahtava viikko mutta kovin lyhyeltä tuntui. Kesäkuussa 2020 olisi tarkoitus palata taas paikalle ja ainakin kahdeksi viikoksi.
Marita ja Mike
Marita ja Andreas
Yhteenveto
6 ajopäivää
Ajomatka 209,5 kilometriä
Nousua yhteensä 2263 m
Kätköjä löytyi 9
Keskinopeus: ei tiedossa (unohdin monesti sammuttaa Garminin kun pysähdyin, joten todellisesta ajoajasta ei ole tietoa)
GPS:n rekisteröimä maksiminopeus: 53,5 km/h
Tuntemattomassa paikassa pyöräily opetti ainakin sen että kaikkien reititykseen liittyvien teknisten välineiden pitää olla hyvin saatavilla koko ajan. Kesän pyöräilyä varten toki on oma fillari ja muun muassa tankolaukku, joten siinä nämä ovat kätevästi näkyvillä. Tällä reissulla välineet oli pakko olla repussa kun muuta vaihtoehtoa ei ollut ja se oli todella hankala ratkaisu. Pahimmillaan muutaman sadan metrin välein joutui pysähtymään ja tarkistamaan mitä pikkutietä pitkin pitäisi matkaa jatkaa.
En ole koskaan syvemmin ajatellut noita trackereiden ilmoittamia nousuja – miksi olisinkaan täällä Suomen tasaisessa maastossa – mutta Kreetalla näidenkin järkevyys tuli ilmi. Melkoisen eri tuntuma on jaloissa sen jälkeen kun on lenkin polkenut joko 200 m kokonaisnousulla tai sitten 500 m nousulla.
Kaiken kaikkiaan aivan mahtava fiilis polkea jossain aidosti lämpimässä maassa. Koskaan ennen en ole Suomen tai Ruotsin ulkopuolella pyörällä ajellut joten ensinnäkin tämä oli eksoottinen kokemus ja toisaalta myös hulvattoman mukava lämpötilan takia. Kateeksi käy paikallisia.
Vähän pyöräilyn ulkopuolelta: Käytännössä kaikki juomavesi kulutetaan pulloista vaikka hanavesi on ilmeisesti suurimman osan vuotta juomakelpoista. Ainakin hotellissa kaikki muovipullot menevät suoraan roskiin, joten muoviroskan määrä on käsittämätön. Onkohan täällä mitään kierrätystä muoville?
Näkymä kohti Plataniasta, Maleme oikeassa oikeassa reunassa rannalla
Menneen kesän yhdistetty geokätköily- ja pyörämatka pysähtyi kesäkuussa ambulanssin takaosaan kuukautta ennen lähtöä. Taustaongelmana lymyävää WPW:tä yritettiin korjata syksyllä, mutta se ei onnistunut ainakaan ensimmäisellä kerralla. Toinen yritys tehtäneen alkutalven aikana. Lohdullista on että minun WPW ei ole mitenkään vaarallisessa paikassa, joten uuteen yritykseen uskaltaa lähteä ensi kesänä. Jos tästäkään ei tule mitään, niin myyn pyörän ja ostan koko rahalla grillimakkaraa.
Ensi vuoden lomasuunnitelmat tarkentuivat juuri vähän aikaa sitten joten aloitin myös tämän reissun päivittämisen uuteen vuoteen. Pari viikkoa kesälomasta on tarkoitus käyttää New York – Buffalo kierroksella, joten huolellinen aikataulutus on nyt aika oleellista. Tuon matkan tarkka ajankohta ei ole selvillä vielä, mutta pyöräilymatkan majoitukset on nyt varattu sillä oletuksella että kotiinpaluun ja jenkkeihin lähdön väliin jää vähintään pari päivää.
Facebook muistutteli juuri että vuosi sitten tein suunnitelmia mennyttä kesää varten. Kuvassa alla on sama kartta mitä silloin käytin mutta oheinen apulainen ei ollut vielä kotiutunut kasvattajalta. Nyt ei voinut kauaa lattialla oleilla kun paperikartta olisi hävinnyt parempiin suihin.
Uusi suunnitelma apulaisen kera
Ihan uutta suunnitelmaa ei viitsinyt alkaa tehdä, tuohon aikaisempaankin kun sai uppoamaan aika paljon aikaa. Lähtökohtaisesti se oli edelleen käyttökelpoinen joten aloin sen perusteella varaamaan majoituksia. Yritin varata yöpymiset samoista paikoista, mutta kymmenestä majapaikasta neljä oli nyt täynnä haluttuun aikaan aiheuttaen pientä päänvaivaa; tuolla Pohjanmaan alueella ei hirveästi valinnanvaraa kuitenkaan ole jos haluaa yöpyä jossain muualla kuin näissä muutamassa isommassa kaupungissa rannikolla. Edelleenkään en suostu teltassa nukkumaan joten vaihtoehtoisia paikkoja oli etsittävä. Onneksi korvaavia ja järkevän hintaisia majapaikkoja löytyi eikä reittikään muuttunut merkittävästi. Alla olevassa taulukossa näkyvät reitit ja Google Mapsin tarjoama etäisyys sekä kohdepaikalla majoituksen hinta. Edellisestä suunnitelmasta kokonaismatka lisääntyi muutaman kilometrin ja majoituskustannukset laskivat melkein 30€ eli samoissa mennään.
Suunnitelma matkoineen ja hintoineen.
Polkupyörä on jo talviteloilla tältä kaudelta. Runkeeperin mukaan koko kesän pyöräilysaldoksi jäi 1900,1 km. Kolmen kuukauden tauko tuli juuri parhaaseen kesäkauteen, onneksi WPW-leikkauksen jälkeen sai vielä vajaan 600 kilometriä kasaan syksyllä, muuten olisi ollut masentava lukema. Lokakuun lopun flunssan jälkeen oli tarkoitus vielä vähän pyöräillä, mutta sää muuttui ankean tihkusateiseksi. En saanut enää motivoitua itseä liikkeelle tuonne marraskuun pimeyteen, joten kuntopyörä saa toimia jonkinlaisena korvikkeena vaikka se kovin tylsä laite onkin. Nyt voinee vaipua talvihorrokseen.
Shortly in English
The previous attempt to make a combined biking and geocaching tour in the Ostrobothnia area in western Finland was canceled roughly a month before it started. The first attempt to fix the original WPW-problem failed, but fortunately the WPW is in a place that is not dangerous. Thus, I could start planning a new trip for summer 2019. After confirmation of the vacation period for the summer, we made a quick and rough plan how to spend it. Of the vacation, two weeks will be spent in the US and before that I will make a new try with my cycling tour.
I will follow the previous plan and I made the required accommodation reservations during the last weekend. I managed to reserve six nights in the same places that I had planned last time. However, four places were fully booked so I had to make new plans for those. In the rural Ostrobothnia area there are not too many alternatives for staying overnight, but fortunately I managed to find some reasonably priced places to stay that did not modify the route too much.
In the first picture above, I had a helping paw to assist me with the planning. He almost ate the map so I had to move back to the table after a while. On the second picture above, I have listed the daily routes, distances (Google map) and cost for the accommodation at the destination village. Not much difference to the plan that I made a year ago.
According to Runkeeper, I cycled 1900.1 km this summer. The three month break in the middle of the summer was really bad and I was almost climbing to the walls every day. Fortunately, after the permission from the doctor, I managed to drive some 600 km in the fall before the weather became too cold and wet for me: light rain all the time and close to zero temperature. The bike is now in the storage and I will dig it out in the spring again. During the winter I will spend some time on the boring exercise bike. Bears do it wisely: they sleep the whole cold and dark winter.
Tämä jääkin sitten tämän blogin viimeiseksi kirjoitukseksi tältä kesältä.
Tämä reissu jämähti nyt ambulanssin peräkonttiin viime perjantaina. Kotiinlähtö töistä, vaatteiden vaihto ja – mitä hittoa – rintakipua ja korkeaa sykettä. Varmaankin jotain ohimenevää, siinä vaiheessa ajattelin. Muutaman minuutin siinä ihmettelin mutta marssin sitten kuntosaliin missä oli pari muuta kaveria paikalla. Toinen soitti sitten samantien ambulanssin paikalle. Tuntui että ehdin maata siinä lattialla tunnin, mutta ei siinä mennyt kuin noin kymmenen minuuttia ensioireista ja oli jo letkut ja mittarit kiinni. Hoitajan tuomio: takykardia. Sisään autoon ja mömmöt suoneen. Seuraava muistikuva olikin sitten matkalta Jorviin ja olo oli jo huomattavasti parempi. Olivat pistäneet 100 joulella rytmin kohdilleen.
Illan mittaan sitten varmistui että synnynnäinen Wolff-Parkinson-White:han (WPW) se ensimmäisen kerran oireili. Tämä oli muissa yhteyksissä todettu jo parikymmentä vuotta sitten mutta silloin ei asialle tehty mitään. Yö sairaalassa ja lauantaina selkeytyi sitten jatkot jotka vietetään Meilahdessa varmaankin hyvin pikaisesti. Ylimääräinen johtorata katkaistaan sydämestä jonka jälkeen homma on taas kunnossa. Liikkua ei kuitenkaan saa ennen operaatiota, eikä varmaan nyt ihan heti sen jälkeenkään, joten melkein vuoden verran suunniteltu fillarireissu kariutui sitten tähän ja kesälomasuunnitelmat menivät uusiksi. Katsotaan tuleeko tästä sitten ensi kesänä mitään, nyt ei paljon jaksa miettiä niin pitkälle. Ehkä tämä nyt kuitenkin tuli hyvään paikkaan ettei jossain korvessa kesken matkan.
112 Suomi sovellus on nyt asennettuna puhelimeen kaiken varalta.
Shortly in English
Last Friday, my inborn WPW Syndrome caused the first time tachycardia for me when I was just leaving from office to home. Quickly we got ambulance on the site and they fixed the situation with a defibrillator. On Saturday, the doctor said that they will fix the problem by cutting the extra electrical pathway in the heart. This should be a quick operation and they probably do it within a month. However, I do not have permission to do any sports before that (and most like not immediately after) so, I have to cancel my cycling trip. I have prepared this almost a year, so it feels very bad. Maybe next year again, maybe not. We will see. The good thing was that this happened before the trip, not during the trip.
So, this was the last post in this blog. Unless I have the opportunity next year to try again.
Kesää varten ajattelin tehdä (ainakin) yhden reissun täyteen lastatulla pyörällä. En ollut koskaan ajellut matkavarusteisella fillarilla, joten tämä tuli ehdottomasti tarpeeseen. Äitienpäivä osui aika hyvään saumaan, joten pääsin samalla äitienpäivänä käymään äidin luona Hangossa.
Lauantai
Lauantain reitti oli oheisen kuvan mukainen, eli Espoosta Kirkkonummen kautta Hankoon. Matkaa tuli lopulta parin kätkön kautta kuljettuna n. 123 km, keskinopeuden ollessa vähän yli 21 km/h liikkeellä ollessa.
Kuva 1: Espoo – Hanko
Lähtövalmisteluihin meni hetki aikaa vaikka laukut oli pakattu jo edellisenä iltana. Ensitestissä takalaukut hinkkasivat kenkiin mutta nyt sain surrattua takalaukut hyvin kiinni ja ne pysyivät riittävän kaukana kantapäistä.
Ensimmäinen ongelma käveli vastaan heti alussa: pyörän jalka. Tikku halusi lähteä vääntymään omille teilleen kun täyteen lastattu pyörä nojasi siihen. Pariin otteeseen yritin korjata kireämmäksi ruuvaamalla kunnes sitten lopulta väänsin hampaat irvessä kaikki kolme ruuvia kuusiokoloavaimella niin kireälle kuin sormivoimilla sain. Sen jälkeen jalka näytti pysyvän paikoillaan. Toisaalta, ei tuota pyörää uskalla aivan minne tahansa jättää seisomaan jalan varassa. Paino tuppaa heittämään aika sujuvasti fillaria epätasaisella pinnalla.
Matkaan lähtö oli hieman epävakaan tuntuista, mutta kun uuteen painojakaumaan tottui niin matka lähti sujumaan vauhdilla. Pyörän peräpää tuntui aavistuksen löysältä painon alla, mutta ei aikaakaan kun sitä ei enää huomannut. Vanhalla cyclocrossilla olisi saattanut tulla tippa linssiin, se kun oli kuormaamattomanakin aika velton oloinen. Ennen varsinaista matkaa täytyy myös tuota pakkaamista vielä miettiä. Yksi vaihtoehto on hankkia vielä etutarakka ja laukut sinne alas, toinen vaihtoehto on yrittää pakata kaikki painavimmat mahdollisimman alas mutta en heti keksi muuta kuin hyvin pieniä asioita mitä voisi pakata toisin.
Yhden kerran matkalla venyttelin jalkoja vähän ja poljin seisten. Opetus tämäkin: älä tee niin. Pyörä muuttui yhtäkkiä säyseästä kaakista vikuroivaksi aasiksi ja oli vähällä etten päätynyt turvalleni ojaan. Sain lopulta kulkupelin hallintaan ja poljin sen jälkeen kiltisti istuen satulassa. Näkyiköhän tämä tapahtuma sykemittarissa? En tullut katsoneeksi.
Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen pääsin takista eroon lämpötilan noustessa ja muistin oleellisen kotiin jääneen varusteen: aurinkorasva. Hiljalleen nahka alkoi kärventyä ja lopulta vasen käsivarsi jäi punertamaan kivasti.
Kuva 2: Alkuperäinen ajatus reitityksestä puhelimella ja kätköilystä GPS:llä
Ajattelin yrittää reititystä ja kätköilyä laittamalla sekä puhelimen että GPS:n etulaukun karttataskuun (kuva yllä). Mutta mutta, iPhone imaisi herneet nenään kun aurinko rupesi paistamaan kunnolla. Se siirsi itsensä virhetilaan ja kitisi lämpötilasta. Muovitasku ei ollut varmaan paras mahdollinen paikka kun aurinko paistoi suoraan siihen. Tämä tarkoittanee että luovun ajatuksesta käyttää puhelinta reititykseen ja vaihtoehtona on palaaminen paperireititykseen. Auringonvalo toi muutenkin ongelman: kummankaan laitteen näytöstä ei erottanut juuri mitään kirkkaassa valossa.
Jos puhelin kiehui niin myös oma nahka alkoi tuntua aika lämpimältä ja viimein Karjaan ABC:ltä sain ostettua aurinkosuojaa. Toki lasten 50+ kertoimella varustettua, minä en halua palaa ja nahka saa pysyä niin valkoisena kuin mahdollista. Tässä vaiheessa oli hyvä pitää myös lounastauko.
Kuva 3: Lounasta ja aurinkorasvaa
Kahdella kätköllä pysähdyin matkalla: Degerbyn kirkko (kuva alla) ja “1940” (kuva myös alla). Jälkimmäisellä vaadittiin lisävaloa ja kokeilin varavirtalähteeseen integroitua led-lamppua ja sehän toimi varsin hyvin. Purkki löytyi kylmänkosteassa bunkkerissa sopivan nopeasti.
Kuva 4: Degerbyn kirkko
Kuva 5: “1940”
Pari insidenttiä: yhden kerran kääntyvä auto veti surutta aivan edestä ja toisella kerralla sivutieltä tullut pakettiauto ei huomannut minua ennen kuin olin aivan kohdalla. Molemmista selvittiin ilman sen kummempia ongelmia, mutta opinpahan taas pari asiaa: Ole iso ja näkyvä 🙂 Tuli myös nojailtua hetki nopeuskameraan, enpä ole näin läheltä sellaista koskaan katsellutkaan. (Kuva alla)
Kuva 6: Nopeusvalvontakamera
Kaiken kaikkiaan päivän 123 kilometriä sujui varsin kivuttomasti, mutta saunan ja ruuan jälkeen meinasin nukahtaa jo seitsemältä pöydän ääreen.
Sunnuntai
Yllättävän vähän tuntui edellisen päivän ajo ja viimeistään siinä vaiheessa kun kahvia sai kitusiin hävisi ylimääräinen väsymyskin. Olisihan sitä voinut mennä aikaisemmin nukkumaan mutta kun piti väijyä Suomi – Kanada peli MM-kisoissa.
Sunnuntain reitti oli sama kuin lauantaina, mutta nyt selvittiin vähän alle 118 kilometrin matkalla kun kätköseikkailut jäivät pois. Aikaa kului vastatuuleen n. 6 tuntia ja keskinopeus jäi alhaisemmaksi kuin lauantaina ollen noin 19,5 km/h.
Lähtiessä katsoin säätilan ilmatieteenlaitoksen testbed.fmi.fi palvelusta (Kuva 7). Jos pääkaupunkiseudulla oli jo 18 asteen paikkeilla lämpötila aamulla niin Hangossa oltiin 11 asteen tienoilla. Hiukkasen viileää oli lähteä liikkeelle mutta heti kun pääsi pois kaupunkialueelta, lämpötila nousi todella nopeasti.
Kuva 7: Lämpötilaero Hangon ja pääkaupunkiseudun välillä
Pysähdyin samaisella Karjaan ABC:llä kuin lauantainakin ja lounaaksi otin tällä kertaa kerroshampurilaisen paikallisesta Hesestä kun sämpylävalikoima oli heikohko. Ajattelin kokeilla miten se toimisi ruokana. Hyvin huonosti. Jos tuhdin sämpylän jälkeen lauantaina nälkä alkoi tuntumaan parin tunnin jälkeen ja olo oli koko ajan virkeä, niin hampurilainen teki vatsaan tukkoisen olon noin viideksi tunniksi; ei voi suositella, vesikään ei oikein tainnut imeytyä. Kevyempää lounasta on syötävä, jätetään mättöruuat iltaan.
Matkalla totesin että vastatuuli ja alamäkeen yli 30 km/h:n nopeus alkoi vaikuttaa haitallisesti matkantekoon. Fillari tuntui aloittavan sellaisen vikuroinnin siinä vaiheessa että oli parempi vain lasketella ja odotella vauhdin putoamista.
Varusteiden tappiolistalle kirjattiin yksi seisontatuen tuppi (katosi “jossain”) ja yksi jarruvaijerin kiinnike joka tipahti ilmeisesti Tammisaaren sillalle. Oikean jalan ulkopuolinen reisilihas rupesi kettuilemaan jo alkumatkan aikana. Vihlova kipu sijoittui polven ja alaselän väliin. Jos ongelma on sama kuin oli vasemmassa jalassa pari vuotta sitten niin se ratkeaa venyttelyllä. Kokeillaan sitä näin alkuun.
Kaiken kaikkiaan varsin lupaava testi kesän kierrosta varten. Näin pitkiä päivämatkoja en tule ajamaan, vaan pisin on silloin 100 km:n luokkaa.
Short English summary
I tested my fully packed bike on a tour from Espoo to Hanko and back during mother’s day weekend. I got some good experiences (= noticed the problems) during that trip.
First problem was the kickstand. It was not holding the fully loaded bike but started to twist. I had to use some extra force to tighten the screws. Well, even if the kickstand holds, the bike is not very well balanced so I never left the bike to stand without some external support.
GPS and iPhone
On the way to Hanko, I noticed that routing with iPhone is not possible, at least with the setup that I had (see picture above). I wanted to have both the GPS for geocaching and iPhone for routing, but iPhone didn’t like the warm weather and went to safe mode. The other problem was that in a bright sunshine it was impossible to see anything from the devices. So, I think that old fashioned paper-based routing is best in this case. IPhone was not the only one who was suffering from the sunshine; I forgot sunblock at home and quickly started to feel my skin burning. Surprisingly warm weather in May. Even too warm.
Fortunately, when I stopped at ABC station at Karjaa for lunch, they had also different kinds of sunblocks. I bought the kids version (50+). I don’t need any extra color on my skin. (Picture below)
On my way to Hanko, I visited two geocaches (pictures below): Degerbyn kirkko and 1940. The Degerby church was just a traditional old Finnish church with a traditional cache hidden in a spruce and the 1940 was a second world war bunker. The cache was hidden inside, so it was a nice and cold place 🙂
Once I got to Hanko, I had sauna and food. The trip (123 km) went well without any problems. However, after I ate, I almost slept while sitting. So, there was some effect after driving almost six hours.
On Sunday, I took the same route back. It was a weird feeling as in Hanko the temperature was around 10 degrees, while at the same time in Helsinki area the temperature was around 18 degrees. Pretty cold start. The trip went well, except that my right foot started to ache. I’m not sure what caused that but let’s hope it goes away.
During the weekend I drove 241 kilometers and it felt pretty good. I’m quite confident that I will manage the July tour. Well, I think at least so.
